18.11.2021



Tämä marraskuu on ollut erilainen. On ollut niin paljon kaikkea. Pari ensimmäistä viikkoa meni aika tiiviisti yrittäjyyskoulutuksen parissa. Ja tietenkin se lopulta sujui hyvin, aivan turhaan jännitin etukäteen niin kauheasti. Väsyttävää ja raskastahan se oli ottaa niin paljon uutta tietoa vastaan ja peilata koko ajan tuota tietoa omaan yritysideaan, mutta minä selvisin siitä ja sain vastauksia kysymyksiini.


Koulutuksesta jäi jotenkin luottavainen olo, että asiat vielä järjestyy myös tämän yrityshaaveen kanssa aikanaan.


Minulla on tällä viikolla ollut muutenkin todella valoisa olo. Tuntuu, että kaikki asiat ovat alkaneet järjestyä ja että minähän pystyn vaikka mihin. Tässä kuussa olen tehnyt monia asioita, jotka minua on etukäteen jännittänyt todella paljon, mutta olen selvinnyt kaikista niistä ja minulle on jäänyt tunne, että osasin, pystyin ja kaikki meni hyvin. Minulla on myös edelleen tulossa kaikenlaista uutta ja jännittävää, mutta varmasti minä selviän niistäkin.



Olen ollut niin kiireinen, etten ole jaksanut ja ehtinyt ulkoilla niin paljon kuin olisi halunnut. Ja täällä pohjoisessakin on ollut enimmäkseen pimeää ja sateista, mutta eräänä pakkasaamuna kävin pienen lenkin jokirannassa ja siellä oli näin uskomattoman kaunista!


Tällä hetkellä lumi on taas sulanut ja sataa vettä, mutta minun mielessäni on edelleen valoisaa. Välillä pelottaa kaikki tuleva, välillä olo on surullinen ja alakuloinen, välillä ahdistaa, hävettää, suututtaa, pelottaa, kaikkea tätä yhtä aikaa. Mutta sitten taas toisena hetkenä olen ylpeä itsestäni, kun olen päässyt tähän asti, olen iloinen siitä, että olen minä ja tämä on minun elämäni ja minun elämässäni on tällä hetkellä niin paljon hyvää.


Minusta tuntuu, että olen ehkä onnellinen.



Kaikista kiireistäni huolimatta olen tehnyt myös paljon käsityöjuttuja. Neulonut ja ommellut. Mutta ainoastaan joululahjoja. Lahjansaajat lukevat blogiani, joten en voi esitellä niitä täällä. Niinpä saatte viimevuoden joululahjakuvia. Nekin olivat ihania.


Olen tainnut ennenkin sanoa, että tykkään antaa itse tehtyjä lahjoja. Ne tulevat minulle halvemmaksi ja ilahduttavat yleensä lahjansaajaa enemmän, kuin ostettu lahja. Ja minusta on ihanaa ajatella lahjan saajaa lahjaa tehdessä ja suunnitella lahjasta juuri sellainen, kuin kuvittelisin lahjansaajan toivovan. Eikö yhteen sukkapariin saakin neulottua paljon hyviä ajatuksia ja kiitollisuutta.


Ylemmät sukat neuloin kahdelle ystävälleni, jotka ovat olleet minulle valtavan tärkeitä muutaman viimevuoden aikana. He ovat ne ihmiset, joille soitan ensimmäisenä, kun tarvitsen apua tai olen huolissani jostakin. Tai jos minulla on jotain mukavaa kerrottavaa, jonka haluan jakaa jonkun kanssa. Kiitos kun olette elämässäni <3


Alemmat raitasukat tulivat kahdelle kummipojalleni. Ne neuloin kokonaan jämälangoista ja tein joustinneuletta myös jalkaterän päälle, jotta sukat pysyvät varmasti hyvin jalassa ulkona leikkiessä. Niiden ulkonäöstä en ole niin ylpeä, mutta ihan perus toimivat sukathan nuo ovat, eikö se ole pääasia?



Ompelin myös parit kangaskorit viimevuotisesta Marimekon kankaasta, jonka nimeä en nyt muista. Tuosta kankaasta joka tapauksessa, josta ompelin muinoin itsellenikin kangaskoreja. Minusta nämä ovat helppo ja kiva lahjaidea. Jos siellä joku vielä miettii joululahjoja tälle vuodelle, ohje näihin kangaskoreihin löytyy viimekeväisestä postauksestani.


Myös tällaiset vohvelikankaasta ommellut käsipyyhkeet ovat nopea ja helppo ja käytännöllinen lahjaidea. Olkaapa hyvä! :D



Onko siellä muita, jotka tykkäävät tehdä joululahjat itse? Vai onko arki niin kiireistä, ettei sellaiselle jää aikaa, vaikka muuten lahjojen itse tekeminen kiinnostaisikin?


Ai niin ja edellisessä blogipostauksessani on tietoa minun ja siskoni suunnittelemien joulukorttien ennakkotilauksesta. Käykäähän katsomassa sekin, jos tämän vuoden joulukortit ovat vielä hankkimatta. Aikaa ennakkotilauksen tekemiseen on enää tämän viikon sunnuntaihin!

23.10.2021


Vähän aikaa sitten sain tietää, että minut on hyväksytty työkkärin yrittäjyyskurssille, joka alkaa reilun viikon kuluttua. Jännittää hirveästi ja ahdistaakin. Mutta samaan aikaan olen innoissani. Ehkä minun unelmani kehittyy taas hieman konkreettisemmaksi ja saan vastauksia kysymyksiini.


En nyt taida sen tarkemmin avata, mikä minua kurssissa jännittään ja ahdistaa. Varmaan arvaatte, että se liittyy vahvasti epävarmuuteen itsestäni ja osaamisestani. No joka tapauksessa uskon selviäväni ja pärjääväni aivan hyvin jännityksestäni huolimatta. Ja mikä oikeastaan on pahinta, mitä voisi tapahtua? Kai että sekoaisin kaikkine ahdistuksineni ja epävarmuuksineni. Etten tulisi hyväksytyksi ja ymmärretyksi, että joutuisin häpeämään itseäni ja käytöstäni. Ja no, häpeähän ei ole vaarallista, vaikkei se kivalta tunnukaan.


No niin, jännityksen ja häpeän täyteisiä viikkoja siis tulossa. Mutta jos kaikki menee hyvin, ehkä huomaan, että kelpaan kurssille epävarmana ja epätäydellisenä itsenäni ja ettei minun oikeastaan tarvitse ahdistua ja pelätä ja hävetä niin valtavasti. Eikö koko kurssin tarkoitus ole oppiminen, kysyminen ja yritysidean kehittäminen? Ei mikään oman osaamisen ja erinomaisuuden esiin tuominen ja aukoton todistaminen.



Sitten asiaan, eli tähän ihanaan kukkakuosiin, jonka sain valmiiksi tällä viikolla. Minusta siitä tuli kaunis. En vain vielä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä näiden kuosieni kanssa. Alkaa kuosisuunnittelijaksi vai kangaskauppiaaksi vai tapettitehtailijaksi vai ommella myyntiin valmiita tuotteita kuten tyynynpäällisiä ja keittiöpyyhkeitä vai myydä paperituotteita kuten kortteja ja vihkoja ja lahjapaperia ja julisteita? En minä vaan tiedä, mistä ja miten aloittaa.



Idea kuosiin lähti loppukesällä tällaisesta maalauskokeilusta. Rakastuin maalauksen väreihin ja ideaan, mutta muokkasin sitä lopulliseen kuosiini siistimmäksi sekä rytmiltään pehmeämmäksi ja kauniimmaksi. Ja tietenkin saumattomasti jatkuvaksi kuvioksi. Olen mielessäni kehitellyt järkevää tapaa tehdä jatkuvaa kuviota helposti käsin maalaamalla (koska en ole jaksanut opetella piirtämään digitaalisesti ja pidän myös yleensä enemmän käsin tehdystä jäljestä). Tässä projektissa pääsin testaamaan menetelmääni käytännössä. Ja voitteko uskoa, se toimi?! En ole koskaan opiskellut kuosisuunnittelua ja en siis tiedä, miten asiat pitäisi tehdä oikeaoppisesti, mutta onnekseni minulla on aivot, jotka tykkäävät pohtia ja ratkaista tällaisia ongelmia. Joten minä teen asiat omalla tavallani. Toisaalta ehkä olisi hyväksi myös teoriassa perehtyä kuosisuunnitteluun ja tietää, millaisia tapoja tehdä asioita, on jo keksitty (niin ei tarvitsisi turhaan itse keksiä kaikkea uudestaan).



No niin, käytännössä kuosini koostuu kahdesta vinoneliön muotoisesta alueesta. Ensin maalasin ja viimeistelin tämän ensimmäisen alueen. Skannasin sen talteen, jonka jälkeen tuhosin sen. Eli leikkasin kuvion irti paperista ja pilkoin sen sekä vaaka- että pystysuunnassa kahteen osaan (yhteensä neljään osaan). Osista kokosin "kehykset" eli raportin reunat, jolloin raporttia toistettaessa kuvio jatkuu kauniisti, eikä raporttien väliin jää valkoista tyhjää tilaa.



"Kehykset" kiinnitin maalausalustaan tyhjän paperin päälle ja maalasin sen sisään jäävään aukkoon kuvion loppuosan siten, että se sopi järkevästi yhteen ensimmäisen osan kanssa.



Skannasin toisenkin kuvioalueen ja yhdistin alueet digitaalisesti yhtenäiseksi kuosiksi. Aika helppoa loppujen lopuksi. Ja minusta tästä tuli ihana. Vähän lälly, mutta minä olenkin lällyyden ystävä.



Ja Myykin oli aika ihana nukkuessaan vieressäni lattialla minun maalatessa kuosiani. Sellainen söpö pötkö.


No niin, tämä riittäköön tällä kertaa. Mitä teille kuuluu? Tänne Rovaniemelle satoi tällä viikolla lunta ja ulkona näyttää ihan maaliskuulta. Minulla on ollut orastavaa joulufiilistä ja ensiviikonloppuna mennään ystäväporukalla Kalajoelle mökkeilemään. Ehkä elämä on oikeastaan aika ihanaa.

14.10.2021



Eilen oli taas upea aamu. Aurinko nousi hitaasti. Paljaat koivunoksat itkivät mennyttä kesää ja elämää. Kuura ratisi jalkojen alla ja lähes tyynen joen yllä kiemurteli usvakiehkuroita. Minä lähdin kamerani kanssa rantaan kuvaamaan uusimpia aikaansaannoksiani ja kaunista aamua.


Tänä syksynä tein Kontista todellisen löydön. Olen jo nelisen vuotta haaveillut vaaleista Mom fit -farkuista. En ole kuitenkaan saanut ostettua sellaisia. Olen tullut laiskaksi tekemään vaateostoksia ja hyvät farkut ovat myös melko kalliita. Satuin olemaan Kontin kulmilla ja menin sisään sillä ajatuksella, josko löytäisin sieltä unelmien farkkuni. Kävelin suoraan farkkuhyllylle ja siellähän ne minua odotti. Sovituskopin kautta kassalle ja ulos neljä euroa köyhempänä. Ja koko prosessiin meni vaivaiset viisi minuuttia. Minulla on aina ollut erityisen hyvä kirppistuuri. Käyn kirpputoreilla melko harvoin, mutta usein löydän sieltä juuri sitä, mitä olen etsinyt. Tai ehkä vain maltan odottaa sitä täydellistä löytöä, tässä tapauksessa neljä vuotta. Tai no, täydellistä ja täydellistä. Lähes täydellistä, sillä kavensin itse farkkuja hieman sopivammiksi vyötäröltä.



Pari vuotta sitten ostin kirpputorilta myös harmaan collegepaidan. Jo tuolloin ajatuksena oli, että kirjoisin paitaan jotain persoonallista ja kaunista, mutta jotenkin se silloin jäi. Se oli kai sitä aikaa, kun minua ei huvittanut oikein mikään. Tuolloin jo kuitenkin lyhensin paidan helmaa poistaakseni helmassa olevan, mielestäni tyyliin sopimattoman tuotemerkin ja saadakseni paidasta paremman näköisen korkeavyötäröisten hameiden ja housujen kanssa. Olen nyt muutaman vuoden käyttänyt paitaa sellaisenaan, tylsän harmaana. Mutta tänä syksynä olen innostunut viimein kirjomaan ja sain tuunattua tämän paidankin. Minusta siitä tuli aika suloinen. Inspiraatiota kuvioihin ja väreihin sain tietenkin luonnosta ja syksystä.



Kirjoin paitaani noin viikon ajan leppoisaan tahtiin aina muutaman kuvion päivässä kuunnellen samalla podcasteja tai katsellen vlogeja. Tai ihan vain hiljaisuudessa ajatellen omia ajatuksia. Minusta kirjonnassa on jotain samaa rentouttavaa rauhaa, kuin neulonnassa. Vaikka hartiat siinä menee jumiin, kun tihrustaa pieniä pistoja niska kyyryssä. Ehkä minun viimein pitäisi vain ostaa ne silmälasit :D



No niin. Sitten on vielä tällaiset ihanat huovutetut lapaset, jotka olen ostanut pari talvea sitten Rovaniemen Wanhoilta markkinoilta. Olen käyttänyt näitä lapasia niin ahkerasti, että kämmenet olivat jo koko viime talven kuluneet täysin puhki. Yllätys yllätys, en saanut niitä silloin korjattua, mutta nyt tulevaa talvea varten parsin nämä viimein uuteen uskoon. Ihanaa, kun sain näille lapasille taas monta käyttövuotta lisää. Nämä ovat olleet niin hyvät ja lämpimät lapin pakkastalvissa. Varsinkin kun pukee alle vielä toiset ohuemmat lapaset. Ei palele sormia edes paukkupakkasilla.



Parsimisen hoidin silmukoimalla neulalla ja harmaalla villalangalla. Minusta lopputuloksesta tuli yllättävän siisti ja huomaamaton. Parsittu kohta on hieman muuta lapasta jäykempi ja kovempi, mutta todennäköisesti se hieman pehmenee käytössä ja ehkä jopa huopuukin jonkin verran, jolloin se ei enää juurikaan erotu muusta lapasesta.


Tällaisia tuunaus- ja korjausprojekteja tällä kertaa. Joskus tulevaisuudessa taas jotain täysin uutta. Tällä hetkellä työn alla on se puhumani jämälankakaulahuivi, eräs pieni makramee seinävaate, käsin maalattuja kortteja, uusi kukkakuosi, ja suunnitelmissa on ainakin kaksi ommeltavaa röyhelöpaitaa ja kylpytakki pellavaisesta vohvelikankaasta. Niin ja yksi pellavahameen ompeluohje, kunhan jaksan sen kirjoittaa. Ensi kertaan siis, moi moi.


Seuraa minua

Instagramissa

  • Instagram
blogit-150x60.png

Arkisto: