• Iiris | Kehräten

17.6.2021



Juuri saapuneen kesän kirkas vihreys. Lämpimät päivät. Aamuiset, mielen kirkastavat pulahdukset kylmässä jokivedessä. Neulotun pitsimaton valmistuminen. Hiljaisten aamujen rauhallinen tunnelma kissojen nukkuessa ensimmäisiä päiväuniaan. Leppoisat iltapäivät paahteisella parvekkeella. Auringossa sulava jäätelö ja parvekelasien välistä humiseva tuuli. Kissat lekottelemassa aurinkoläiskässä tai jahtaamassa kukkien ympärillä kiertäviä hyönteisiä. Pinkki marketta, miljoonakellot ja punapellavan taimet, lohenpunainen runsaana kukkiva ruusu. Mansikat itse nikkaroidussa istutuslaatikossa.


Ystävän vierailut ja kesäajelut koivupaikkaan ja karvalehmiä katsomaan. Ystävän lähtö kotikotiin ja sitä seuraava yksinäisyys. Hoidossa olevien kukkien tunnollinen kastelu. Hiljaiset iltapäivät ja voimattomuus. Lattialla makoilu ja kerälle käpertyminen. Yksinäisen päivän hitaasti matelevat tunnit. Epätietoisuus. Pelko ja ahdistus tulevasta. Tyytymättömyys elämään. Hukuttautuminen tuntikausiksi viihteen ihmeelliseen maailmaan. Yksinäisen viikon pieni suuri pettymys ja pelko tulevasta luopumisesta. Lapsuudenystävän värikäs häälahjamaalaus ja iloinen onnistuminen.



Helteinen iltapäivä Nallikarissa, lämmin merivesi ja jäätelö. Ystävän lattialle sijattu vuode. Hiljainen rupattelu ennen nukahtamista. Lapsuudenystävän häät ja pikkusiskon rippijuhlat. Kesäpäivät lapsuudenkodissa. Vanhojen tuttujen tapaamiset ja kuulumisten vaihto. Ystävän näkeminen yli vuoden tauon jälkeen. Tärkeä keskustelu ja saunominen pitkän kaavan kautta pressusaunassa. Iltapala ulkona sääskiparvessa.



Palaaminen kotiin ja helpottava jälleennäkeminen kissojen kanssa. Väsymys vaiherikkaan viikonlopun jäljiltä. Sateinen päivä. Pikku Iiriksen kiukuttelu, harmitus ja suuri suru. Äidin onnistunut leikkaus. Siskon iloiset uutiset. Pikkusiskon yökyläily. Positiivinen palaute ja sen tuoma hyvä mieli. Blogiahdistus ja sen voittaminen. Onnistuminen.



Tässä alkukesän kuulumiset tiivistettynä. Seuraavaksi keitän varmaan päiväkahvit. Käperryn sohvan nurkkaan lepäämään ja syön pari palaa suklaata. Ensi kertaan. Moi moi.

28.5.2021


Kuten muutama postaus sitten sivulauseessa mainitsin, olen tänä keväänä suunnitellut omaa kuosia. Inspiraatio lähti tämän maalaamani tytön paidasta, vaikka lopullisesta kuosista tulikin aika erilainen.



Aloitin maalaamalla vesiväreillä erilaisia, mutta saman tyylisiä mielikuvituskukkia/-varpuja, jotka sitten skannasin ja asettelin mieleisekseni kokonaisuudeksi. Tätä projektia oli tosi innostavaa tehdä ja olen myös todella tyytyväinen lopputulokseen. Minusta tästä kuosista tuli aika tosi ihana. Vai mitä mieltä olette? Ja mielestäni toimii sekä valkoisella että mustalla pohjalla.



Tilasin jokin aika sitten itselleni kankaita tällä kuosilla. En millään malttaisi odottaa, että ne saapuvat ja pääsen ompelemaan. Näen jo mielessäni ihanat pellavaiset tyynynpäälliset ja keittiöpyyhkeet. Tilasin myös urheilutrikoota, josta ajattelin tehdä itselleni uima-asun. Mutta saa nyt nähdä, millaisia niistä kankaista lopulta tulee. Minusta tämä kuosi toimisi ihanasti myös vaikkapa lahjapaperissa vai mitä?


Vanhojen kasviaiheisten koulutaulujen inspiroimana sommittelin mielikuvituskukistani myös tällaiset kukkajulisteet.



Siskoni tulosti minulle muutaman version ja pääsin hypistelemään näitä jo paperisena. Nämä ovat ihania jo näin itse tulostettuina. Oman lempparini laitoin seinälle, tuohon työpöytäni yläpuolelle. Siinä se on joka päivä muistuttamassa minua unelmistani.


Eikö nämä olisi ihania myös kortteina? Minusta ainakin. Tai vaikkapa muistikirjan kantena. Tai keittiöpyyhkeenä?



Tein myös tällaiset pyöreät versiot, koska halusin kokeilla, millaiset tarjottimet näistä saisi. Ainakin näin suunnitelmana toimii. Tai siis että minulle ainakin kelpaisi.



Jos minulla olisi loputtomasti aikaa, rahaa ja jaksamista, tekisin vaikka mitä. Hankkisin itselleni työtilat ja alkaisin tehdä keramiikkaa. Kauniita käsin maalattuja mukeja, lautasia, kippoja ja kuppeja. Ihan vain koska kauniit astiat ovat ihania ja käsillä tekeminen myös. Suunnittelisin lisää kuoseja ja tekisin niistä ihania sisustustekstiilejä ja paperituotteita, keittiöpyyhkeitä, patalappuja, tyynynpäällisiä, verhoja, muistikirjoja, julisteita, kortteja, lahjapapereita...


Ompelisin vaatteita ja alkaisin verhoilijaksi. Suunnittelisin ja toteuttaisin unelmieni sohvan. Neuloisin villapaitoja, lapasia, pipoja ja söpöjä vauvojen pitsivillahousuja. Alkaisin neulesuunnittelijaksi. Opettelisin kutomaan kangaspuilla ja tekisin kauniita kierrätysmattoja ja huiveja ja kaitaliinoja, pellavaisia käsipyyhkeitä ja torkkupeittoja. Tekisin kauniita makrameetöitä ja ryijyjä. Suunnittelisin lampunvarjostimia ja lamppuja. Tekisin puusta tarjottimia ja leikkuulautoja ja pieniä vitriinikaappeja.


Opettelisin perinteisiä käsityömenetelmiä. Hankkisin lampaita ja opettelisin kehräämään lankaa. Kasvattaisin pellavaa ja opettelisin, miten kasvin saa muutettua kankaaksi. Kutoisin kangasta ja tekisin itselleni kansallispuvun. Alkaisin omavaraistelemaan. Hankkisin kanoja ja kasvimaan. Ja maakellarin. Alkaisin tubettajaksi. Tekisin videoita luovista projekteistani ja elämästäni metsän keskellä. Ja omassa ateljeessani kuuntelisin pianomusiikkia ja maalaisin tauluja. Alkaisin kuvittajaksi ja kirjailijaksi.

15.5.2021



Maanantai oli hyvä päivä. Pohjoisella vaaran rinteellä oli vielä paljon lunta, mutta onneksi polku oli kovaksi tallautunut, joten jalkani säilyvät kuivina, vaikka olin liikkeellä tennareissa. Perillä lempikuusikossani asetin kameran jalustaan ja jalustan kiikkerästi puoliksi sulaneeseen sammalikkoon. Hyppelin tennareissani mättäältä toiselle varoen sulaneen lumen jälkeensä jättämiä vesilammikoita ja liukasta jäätä. Istuin kuusen juurelle kesäläiskään. Nojauduin turvallisesti vanhaan jykevään kuuseen ja vedin syvään henkeä. Katselin metsän vihreää sammalikkoa, kuuntelin lintujen keväistä konserttia ja ylitseni lentävien hävittäjien pauhua. Nappasin kuvan villapaidastani ja minusta vihreässä kesäläiskässäni.


Muutama vuosi sitten, se metsä oli luottopaikkani, kun kaipasin hiljaisuutta ja omaa-aikaa. Viikoittain pyöräilin vaaran huipulle ja menin kuusikkooni hengittämään märkää sammalikkoa ja pihkan tuoksua, huokaamaan ulos viikon aikana kertyneitä murheita. Pysähtymään ja kuuntelemaan.


Pariin vuoteen en ole käynyt siellä. En ole jaksanut pyöräillä pitkää ylämäkeä päästäkseni sinne. Jokiranta on ollut lähempänä ja ajanut lähes saman asian. Mutta nyt tuntui hyvältä olla siellä. Pitkästä aikaa nojautua kuusen jykevään runkoon ja sulkea silmät hetkeksi metsän turvallisessa sylissä.



Vähän aikaa sitten sain valmiiksi itse suunnittelemani kirjoneulepaidan. Ja yllätys yllätys, en ole tyytyväinen siihen. Tuntuu, etten saisi sanoa niin. Että olen taas tyytymätön johonkin, mitä olen saanut aikaan. Tai siis, kun tämähän on ihan jees paita. Mutta se ei vain ole sellainen, mitä minä olisin halunnut.


Olen tyytyväinen hihansuun kuvioihin ja paidan malliin, mutta jos voisin, purkaisin paidan yläosan kokonaan ja tekisin siitä yksivärisen. Ja ehkä tekisin helmaan samanlaisen kuvion, kuin hihansuissa. En kuitenkaan voi purkaa sitä, koska neuloin paidan suljettuna neuleena alhaalta ylös ja lopuksi leikkasin (steekkasin) kädentiet auki, joten yläosa koostuu tällä hetkellä lukemattomista alle metrin mittaisista langanpätkistä. Ja niin hullu minäkään en sentään ole, että kuvittelisin neulovani jotain uutta niin lyhyillä langanpätkillä. Joten tämä paita on nyt mitä on ja minun pitää elää sen kanssa.


No tulin taas kerran todistaneeksi, että kannattaisi suunnitella, mitä on tekemässä ennen kuin on tekemässä. No mutta hei, eikö tämä kuitenkin ole ihan kiva metsäpaita? Siis sellainen retkeilyvillapaita? Ehkä opin vielä pitämään siitä.



Tai jos siellä olisi joku, joka haluaisi tarjota tälle villapaidalle rakastavan kodin?


Seuraa minua

Instagramissa

  • Instagram
blogit-150x60.png

Arkisto: