Kesätyttö – itse maalattu lahja ystävälle

22.7.2021

Viime aikoina luovuuteni on suuntautunut enemmän taiteiluun kuin käsitöihin. Se on kai näkynyt täällä blogissakin, kun käsityöaiheiset postaukset ovat jääneet vähemmälle. Olen onnellinen, kun olen löytänyt taas intohimon maalaamiseen. Että pystyn maalaamaan muutenkin kuin pakotettuna. Että saan maalaamisesta mielihyvää ja olen usein tyytyväinen kädenjälkeeni.

Tämän kesätytön maalasin synttärilahjaksi ystävälleni. Yksi taulu lisää hänen olohuoneessaan olevaan Iiriksen taidekokoelmaan... Tykkään itse tehdyistä lahjoista. Kuten aikaisemminkin olen tainnut mainita. On mukava nähdä, miten itsetehdyt lahjat aivan erityisesti ilahduttavat lahjan saajaa. Ja jos rehellisiä ollaan, ne ilahduttavat myös pienituloisen kukkaroa.

Tästä kesätytöstä tuli ystävän toiveesta oikein pirteä ja kesäinen. Kuvassa ovat ystävän toivomat värit sekä ystävä kissoineen ja kukkamekkoineen. Ja sattumalta mukaan pääsi myös abstraktihko kuvaus hänen lempikukastaan eli juhannusruususta. Ja tietenkin mukana pitää olla myös pari koivua. Maalaus ei ole maalaus ilman muutamaa koivua vai miten se nyt menikään.

Tähän loppuun saatte vielä kuvia työskentelyprosessin varrelta. Ensin aiheen hahmottelua kevyesti lyijykynällä ja muutamat yksityiskohdat öljyliiduilla piirrettynä. Sitten päälle väriä rennosti isolla siveltimellä sutien ja räiskien. Pikkuhiljaa enemmän yksityiskohtia ja piperrystä. Ja viimeiset yksityiskohdat ohuella mustalla tussilla työn kuivuttua.

Jokin aika sitten eräs ystäväni kyseli minulta vinkkejä vesivärimaalaukseen. Millaisia välineitä käytän ja niin edelleen. Olen siitä asti miettinyt, että voisin tehdä aiheesta postauksen. Olen myös suunnitellut, että olisi mukava tehdä helppo maalaustutoriaali vaikkapa jostain kasviaiheesta. Mutta toistaiseksi kärsivällisyyteni ei oikein riitä sellaiseen. Joten niitä odotellessa saatte tyytyä tällaisiin rentoihin taidepläjäyksiin ja höpöttelyihin.

Ihana juhannus ja kipeä kaunis elämä

12.7.2021

Minulla on ollut tarkoitus kirjoittaa juhannuksestani. On ollut jo pari viikkoa. Mutta sanat ovat tällä hetkellä jotenkin hukassa. Ehkä olen vain asettanut riman liian korkealle. Olen kuvitellut, ettei tavallinen arkinen kerronta ole tarpeeksi. (Taas tämä sama vanha virsi...) No mutta, nyt yritän vain antaa tulla. Sellaisena kuin on tullakseen.

Minulla oli ihana juhannus. Monta pitkää päivää lapin kauniissa kesässä, ystävien kotikotona. Ja monta toteutunutta kesähaavetta. Jo ensimmäisenä päivänä pääsin hoitamaan pihaa. Sain leikata nurmikkoa ja kastella kukkia. Haaveilla samalla omasta pienestä pihasta ja kasvimaasta. Kauniista perennapenkistä. Päivän päätteeksi huuhtoa hiet rantasaunassa ja pulahtaa raikkaaseen järveen. Kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin lihakset väsyneinä ja mieli rauhallisena.

Aamuisin juotiin aamukahvia yhdessä ystävän kanssa. Käyden laiskaa aamukeskustelua tai vain ollen hiljaa. Odoteltiin kaikessa rauhassa päivää ja toisenkin ystävän heräämistä. Kohta ystäväni nukkui jo ensimmäisiä aamupäiväuniaan ja minä käperryin tyytyväisenä pehmeään sohvannurkkaan.

Juhannusaattona nostettiin lippu salkoon ja lämmitettiin pihasaunaa. Istuskeltiin saunan kuistilla siemaillen jääteetä pullosta ja hätistellen korvan juuressa iniseviä sääskiä. Illalla leivottiin britakakkua ja käytiin katsomassa juhannusvalkeaa. Seuraavana päivänä grillattiin yhdessä. Opittiin, miten kaasupullo vaihdetaan. Oli lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Ja tuuli oli tyhjentänyt pihan hyttysistä. Radiosta kuunneltiin juhannusohjelmaa. Ja illalla pääsin ensimmäistä kertaa suppailemaan. Se oli ihanaa.

Sunnuntaiaamuna kiipesin itseni kanssa tunturille. Korvissa aamujumalanpalvelus ja alla sakean hyttysparven innoittama kepeä askel. Ylhäällä tunturissa avautuivat maisemat. Siniset kumpuilevat tunturijonot ja polun vieressä runsaana kukkiva ruohokanukka. (Tämän postauksen kuvat ovat kaikki tältä aamuiselta kävelylenkiltä.)

Siellä minulla oli hyvä olla, tuntureiden keskellä, kesäisellä pihamaalla, järven rannalla. Oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Juuri siellä, missä halusinkin olla. Kaipaamatta mitään muuta. (Paitsi tietenkin kissojani...)

Juhannuksen jälkeen elämä on tuntunut yhtä aikaa kipeältä ja kauniilta. Välillä yksinäiseltä, alakuloiselta, ahdistavaltakin. Välillä surulliselta, mutta kaikessa surullisuudessaan kauniilta. Välillä olen hämmästellyt sitä, mistä olen saanut kaikki nämä ihanat ihmiset elämääni. Aivan erityisen kiitollinen olen ollut eräästä, jolla on ollut antaa minulle enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa koskaan saavani. Aurinkotikkarin ja kaikkea.

Eräänä tuulisena aamuna viritin riippumattoni jokirantaan. Luin kirjaa varjossa männyn alla, ajattelin hymyillen aurinkotikkariani ja sitä että ainakin tämä lapsi tykkää tikkarista.

Neulottu pitsimatto

3.7.2021

Yksi viimekevään projekteista on ollut tämä itse suunnittelemani trikookuteesta neulottu matto. En ole koskaan nähnyt neulottua mattoa, mutta siskoni kokeili kerran kauan sitten neuloa olohuoneeseensa kirjoneulemattoa ja siitä kai jäi itämään ajatus neulotusta matosta. Kirjoneuleeseen en ryhtynyt, koska siskoni kokemuksen mukaan se oli liian työlästä, nurjat kirjoneulekerrokset ja kaikki. Joten päätin kokeilla jotain näyttävää, mutta helppoa pitsi- tai pintaneuletta. Samaiselta siskoltani sain lainaan hänen mattoprojektiinsa hankkimat koon 9 pyöröpuikot sekä ylimääräistä valkoista trikookudetta, joten käytännössä tämä projekti oli minulle täysin ilmainen.

Aloitin kuvion suunnittelun selailemalla netistä erilaisia mattoja ja neulemalleja. Päätöksen tekeminen oli vaikeaa, koska vaihtoehtoja on loputtomasti ja minä en tunnetusti ole hyvä päättämään. Mutta lopulta suunnittelin tällaisen vinoneliöistä koostuvan kuvion. Matossa vuorottelevat helmineuleella tehdyt vinoneliöt sekä sileällä neuleella neulotut vinoneliöt, joiden keskelle sommittelin ryppään neulottuja palleroita. Jotta matto ei lähde rullaamaan, kaikki reunan kanssa kosketuksissa olevat vinoneliöt ovat helmineuletta.

Maton neulominen oli yllättävän nopeaa ja helppoa. Vaikka välissä innostus lopahti ja keskityin muihin projekteihin ja matontekele unohtui kaappiin kuukausiksi. Mutta uskallan väittää, että säännöllisesti neulomalla se olisi valmistunut viikossa tai parissa. Tai no, jos innostuin neulomaan liian monta tuntia päivässä, ranteeni ja olkani kipeytyivät, joten ehkä neulominen ei lopulta ollutkaan aivan niin helppoa, mutta joka tapauksessa helpompaa kuin olin ajatellut.

Nämä minun kaksi kattia olivat myös innokkaasti mukana mattoprojektissa. Muru makoilemalla ja nukkumalla maton päällä (myös silloin, kun yritin neuloa) ja Myy leikkimällä kuteella ja repimällä sitä pois kerältä. Rasittavaa ja suloista yhtä aikaa...

Kun sain maton neulottua valmiiksi, lisäsin sen päihin hapsut. Ihan vain, koska tykkään hapsuista. Minusta siitä tuli aika ihana ja juuri sellainen, kuin olin suunnitellut. Se on nyt ollut tuossa meidän olohuoneessa, koska edelliselle olohuoneenmatolle sattui onnettomuus. Tuo matto on tietenkin vähän liian pieni olohuoneeseen, mutta menee nyt väliaikaisesti siinä, ennen kun saan tehtyä siihen isomman. Olen jo suunnitellut, millaisen maton haluan tehdä, mutta se saa vielä odottaa. Pitäisi ostaa kudetta ja haluaisin sitä ennen varmistua, että matosta tulee juuri sellainen, kuin haluan. Joten ajattelin kypsytellä ideaa vielä jonkin aikaa.

Yksi ongelma tämän maton kanssa on ollut. Koska matto on neulottu joustavasta trikookuteesta ja neuloskin on luonnollisesti joustavaa, matosta tuli aivan erityisen venyvä. Se on siksi vaikea pitää siististi paikoillaan. Varsinkin kun nämä kaksi villiintyessään painivat matolla ja möyrivät sen alla. Ja venyvän maton imurointi on myös aika rasittavaa.

Ostin maton alle tuollaisen liukuestehuovan ja se auttoikin jonkin verran, mutta olen miettinyt, että haluaisin kiinnittää maton kunnolla tuohon huopaan, ettei sitä tarvitse olla koko ajan asettelemassa paikoilleen. Haluan kuitenkin, että maton voi tarvittaessa huoletta pestä pesukoneessa, joten en haluaisi ommella sitä kokonaan kiinni huopaan, joka ei kestä vesipesua. Pitäisikö se kiinnittää reunoihin vaikka tarranauhalla, jolloin matto pysyisi paikoillaan, mutta sen saisi kuitenkin pesua varten irrotettua? Vai olisiko teillä parempia ideoita?

Entä kiinnostaisiko ketään ohje tällaiseen (venyvään, muuta nättiin) mattoon? Vai onkohan olemassa ketään yhtä hullua matonneulojaa, kuin minä... Jos joku kaipaa ohjetta, saa jättää kommenttia tähän postaukseen tai laittaa minulle viestiä Instagramissa (@kehraten). Tai vaikka vain painaa sydäntä tämän postauksen lopussa, niin tiedän, onko kiinnostuneita.