23.10.2021
Vähän aikaa sitten sain tietää, että minut on hyväksytty työkkärin yrittäjyyskurssille, joka alkaa reilun viikon kuluttua. Jännittää hirveästi ja ahdistaakin. Mutta samaan aikaan olen innoissani. Ehkä minun unelmani kehittyy taas hieman konkreettisemmaksi ja saan vastauksia kysymyksiini.
En nyt taida sen tarkemmin avata, mikä minua kurssissa jännittään ja ahdistaa. Varmaan arvaatte, että se liittyy vahvasti epävarmuuteen itsestäni ja osaamisestani. No joka tapauksessa uskon selviäväni ja pärjääväni aivan hyvin jännityksestäni huolimatta. Ja mikä oikeastaan on pahinta, mitä voisi tapahtua? Kai että sekoaisin kaikkine ahdistuksineni ja epävarmuuksineni. Etten tulisi hyväksytyksi ja ymmärretyksi, että joutuisin häpeämään itseäni ja käytöstäni. Ja no, häpeähän ei ole vaarallista, vaikkei se kivalta tunnukaan.
No niin, jännityksen ja häpeän täyteisiä viikkoja siis tulossa. Mutta jos kaikki menee hyvin, ehkä huomaan, että kelpaan kurssille epävarmana ja epätäydellisenä itsenäni ja ettei minun oikeastaan tarvitse ahdistua ja pelätä ja hävetä niin valtavasti. Eikö koko kurssin tarkoitus ole oppiminen, kysyminen ja yritysidean kehittäminen? Ei mikään oman osaamisen ja erinomaisuuden esiin tuominen ja aukoton todistaminen.
Sitten asiaan, eli tähän ihanaan kukkakuosiin, jonka sain valmiiksi tällä viikolla. Minusta siitä tuli kaunis. En vain vielä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä näiden kuosieni kanssa. Alkaa kuosisuunnittelijaksi vai kangaskauppiaaksi vai tapettitehtailijaksi vai ommella myyntiin valmiita tuotteita kuten tyynynpäällisiä ja keittiöpyyhkeitä vai myydä paperituotteita kuten kortteja ja vihkoja ja lahjapaperia ja julisteita? En minä vaan tiedä, mistä ja miten aloittaa.
Idea kuosiin lähti loppukesällä tällaisesta maalauskokeilusta. Rakastuin maalauksen väreihin ja ideaan, mutta muokkasin sitä lopulliseen kuosiini siistimmäksi sekä rytmiltään pehmeämmäksi ja kauniimmaksi. Ja tietenkin saumattomasti jatkuvaksi kuvioksi. Olen mielessäni kehitellyt järkevää tapaa tehdä jatkuvaa kuviota helposti käsin maalaamalla (koska en ole jaksanut opetella piirtämään digitaalisesti ja pidän myös yleensä enemmän käsin tehdystä jäljestä). Tässä projektissa pääsin testaamaan menetelmääni käytännössä. Ja voitteko uskoa, se toimi?! En ole koskaan opiskellut kuosisuunnittelua ja en siis tiedä, miten asiat pitäisi tehdä oikeaoppisesti, mutta onnekseni minulla on aivot, jotka tykkäävät pohtia ja ratkaista tällaisia ongelmia. Joten minä teen asiat omalla tavallani. Toisaalta ehkä olisi hyväksi myös teoriassa perehtyä kuosisuunnitteluun ja tietää, millaisia tapoja tehdä asioita, on jo keksitty (niin ei tarvitsisi turhaan itse keksiä kaikkea uudestaan).
No niin, käytännössä kuosini koostuu kahdesta vinoneliön muotoisesta alueesta. Ensin maalasin ja viimeistelin tämän ensimmäisen alueen. Skannasin sen talteen, jonka jälkeen tuhosin sen. Eli leikkasin kuvion irti paperista ja pilkoin sen sekä vaaka- että pystysuunnassa kahteen osaan (yhteensä neljään osaan). Osista kokosin "kehykset" eli raportin reunat, jolloin raporttia toistettaessa kuvio jatkuu kauniisti, eikä raporttien väliin jää valkoista tyhjää tilaa.
"Kehykset" kiinnitin maalausalustaan tyhjän paperin päälle ja maalasin sen sisään jäävään aukkoon kuvion loppuosan siten, että se sopi järkevästi yhteen ensimmäisen osan kanssa.
Skannasin toisenkin kuvioalueen ja yhdistin alueet digitaalisesti yhtenäiseksi kuosiksi. Aika helppoa loppujen lopuksi. Ja minusta tästä tuli ihana. Vähän lälly, mutta minä olenkin lällyyden ystävä.
Ja Myykin oli aika ihana nukkuessaan vieressäni lattialla minun maalatessa kuosiani. Sellainen söpö pötkö.
No niin, tämä riittäköön tällä kertaa. Mitä teille kuuluu? Tänne Rovaniemelle satoi tällä viikolla lunta ja ulkona näyttää ihan maaliskuulta. Minulla on ollut orastavaa joulufiilistä ja ensiviikonloppuna mennään ystäväporukalla Kalajoelle mökkeilemään. Ehkä elämä on oikeastaan aika ihanaa.
