15.3.2022
Siitä asti, kun näin viime kesänä Laine-lehden Instagramissa ensimmäiset kuvat ihanasta Water Lilies -neuletakista, olen tiennyt, että haluan tehdä tällaisen itselleni. Niinpä toivoin joululahjaksi tätä neuletakkia varten Knitting for Olive:n Heavy Merinoa (sävyssä soft aqua) ja joulupäivänä pääsinkin jo neulomaan.
Tämä oli siitä erilainen projekti, että neuloin melkein koko neuletakin tunnollisen tarkasti ohjetta noudattaen. Neuletakki neulottiin alhaalta ylös ja merkittävimmän ohjeesta poikkeamisen tein vasta aivan työn lopussa, kun päätin neuloa pääntiestä hieman ohjetta pienemmän. Sovittaessa nimittäin huomasin kaarrokkeen olevan aavistuksen liian pitkä ja pääntietä muokkaamalla sain sen asettumaan ylemmäs, jolloin kainalot eivät jääneet roikkumaan häiritsevän alas. Toinen vaihtoehto olisi ollut purkaa koko kaarroke ja neuloa se uudelleen hieman pienemmillä puikoilla, mutta siihen en jaksanut alkaa. Oikein hyvä siitä tuli näinkin, sillä se on ollut varmasti yksi eniten käytössä olleista vaatteistani nyt alkuvuodesta.
Tämä projekti valmistui muutamassa viikossa heti joulun jälkeen. Välipäivinä minulla oli paljon aikaa neuloa ja innostusta riitti, koska olin haaveillut tästä neuletakista jo niin pitkään. Kaarrokkeen pitsikuviokin oli yllättävän yksinkertainen, vaikka neljän silmukan oikein yhteen -kavennukset eivät oikein olleet minun juttu. Kai minulla sitten on aika tiukka käsiala... No, pienellä rannesäryllä siitäkin selvittiin.
Koko alkuvuosi on hurahtanut nopeasti, enkä lopulta saanut päivitettyä blogia kertaakaan tammi- ja helmikuun aikana. Vaikka ei se mitään. Nyt olen täällä taas ja tästä eteenpäin minulla toivottavasti on enemmän aikaa keskittyä myös tähän.
Viime postauksessa ärsyttävästi vihjailin johonkin isoon projektiin, joka minulla on työn alla. Ehkä minä nyt uskallan kertoa, että pääsin kuvittamaan erästä lastenkirjaa. Nyt kuvitustyö alkaa olla paketissa ja minä olen helpottunut. Ei sillä, etten olisi tykännyt työstä. Tykkäsin siitä kovasti ja nautin sen tekemisestä, mutta olihan se välillä aikatauluista stressaamista ja oman epävarmuuden kanssa painimista.
Olen ylpeä itsestäni. Ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaan sekä siitä, että uskalsin ottaa haasteen vastaan, vaikka jännitin etukäteen jaksamistani sekä osaamistani. Olen onnellinen, että yksi pitkäaikaisimmista haaveistani on nyt toteutunut. Nyt pitäisi vain malttaa odottaa syksyyn, että pääsen näkemään kirjan valmiina ja painettuna.
Muutenkin minulle kuuluu aivan hyvää. Jaksaminen ja mielialat vaihtelee, mutta sehän kuuluu elämään. Kokonaisuutena kaikki on hyvin ja minä iloitsen lisääntyvästä valosta ja keväästä ja ihmettelen, mitä tekisin kaikella tällä yhtäkkiä vapautuneella ajalla. No ei vaan minulla on kyllä suunnitelmia vaikka muille jakaa. Lähtien tästä blogista aina oman kirjan kirjoittamiseen, kuosien suunnitteluun ja kaikkeen mahdolliseen.
Nyt taidan lopettaa tältä erää. Lisää kuulumisia ja muita juttuja sitten joskus toiste. Nyt kun pitkä blogihiljaisuus on rikottu, on taas toivottavasti helpompi alkaa päivittää vähän aktiivisemmin.
