Iiris | Kehräten
31.10.2022

Instagramin huonekalujen kunnostus -videoiden inspiroimana aloin keväällä haaveilla omasta huonekalutuunausprojektista. Kesällä bongailin torista sopivaa ja riittävän halpaa kaappi- tai lipastoprojektia ja lopulta löysin parilla kympillä puisen vitriinikaapin.
Kaappi oli vanhaa kellastunutta puuta, täynnä liimatahroja vanhoista tarroista, kolhuja ja kaiken kruununa kylkeen kiinnitetyt palapeilit sekä irti repsottava takaseinä. Ei kuitenkaan mitään, mikä ei olisi ollut korjattavissa hyvällä putsauksella, hionnalla, tasoitteella ja parilla naulalla.
Voisi kuvitella itse kunnostetun kaapin tulevan melko halvaksi, varsinkin kun kaappi itsessään maksoi vain pari kymppiä. Yllättävän nopeasti kaapille kuitenkin kertyi hintaa, kun lähti ostamaan maalia, pohjamaalia, pensseleitä, telaa, tasoitetta ja lastoja, nauloja, hiomapaperia, vetimiä, saranoita, kaapinjalkoja ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan kaappi maksoi minulle reilut 200 e. Onko se sitten paljon vai vähän, riippuu näkökulmasta. Ikeasta varmaan saisi uuden kaapin samaan hintaan, mutta minä taas halusin tehdä itse enkä ostaa halvalla kaappia, jolla ei ole minulle minkäänlaista tunnearvoa.


Tarkemmin en lähde kuvailemaan itse prosessia, sillä jaoin sen jo kaappia tehdessäni Instagram stooreihin ja nuo stoorit ovat edelleen katsottavissa Instagram-profiilini kohokohdista. Tiivistettynä purin kaapin osiin, hioin kaikki osat, tasoitin, hioin lisää, pohjamaalasin, hioin taas, maalasin ja lopulta kokosin kaapin takaisin kasaan.



Projektia aloittaessani kuvittelin, että siihen menisi maksimissaan viikko, mutta loppujen lopuksi aikaa kului noin kuukausi. Toki minun prosessiani hidasti sen kuvaaminen, sekä se, että tein kaiken täysin käsin, koska minulla ei ole porakonetta tai hiomakonetta. Lisäksi odottelin kaapinjalkoja postista saapuvaksi ja niin edelleen.
Lopputulos onneksi kuitenkin palkitsi kaiken sen vaivan ja sain itselleni upean käsityö-, askartelu- ja kirjakaapin. Tai tiedä mihin kaikkiin käyttötarkoituksiin tämä kaappi vielä päätyykään, minulla on tunne, että se tulee kulkemaan mukanani vielä pitkään.

Kuten ennenkin olen sanonut, nautin erityisen paljon, kun saan luotua vanhasta ja kulahtaneesta jotain uutta ja ihanaa, annettua jollekin vanhalle uuden elämän. Tykkään myös ajatuksesta, että itse tekemällä saan asioita, jotka ovat erilaisia. Kenelläkään toisella ei ole täsmälleen samanlaista kaappia, kuin minulla. Ja jotenkin kummasti sellaiseen tavaraan myös kiintyy, jonka eteen on nähnyt paljon vaivaa ja johon on käyttänyt omaa luovuuttaan.
Minulla on monia muitakin huonekaluja, jotka olen saanut perintönä tai ostanut kirppareilta ja kunnostanut itselleni vuosien aikana. Juuri nuo huonekalut ovat niitä, jotka ovat kulkeneet mukanani vuodesta toiseen, asunnosta toiseen ja paikkakunnalta toiselle. Ehkä pitääkin joku toinen kerta kertoa niistä lisää. Nyt lopetan tältä erää, pakko varmaan alkaa kouluhommiin.
