• Iiris | Kehräten

1.3.2020


Elämäni on taitekohdassa. Edellinen työsuhteeni päättyi, ja minun pitäisi löytää jokin suunta elämälleni. Yllättävää kyllä, en tällä hetkellä juurikaan stressaa tulevaisuutta. Tämä on minulle uutta, tulevaisuuden ajatteleminen saa ahdistuksen sijaan unelmat heräämään. Pääni tuntuu täyttyneen unelmista, valosta. Olen siitä onnellinen.



Asuisin syrjäisessä paikassa luonnon keskellä, järven rannalla. Minulla olisi kissa, muutama kana ja lampaita. Aamuisin istuisin kaikessa rauhassa aamukahvilla keittiön ikkunan ääressä ja katselisin järvelle, ihailisin aamua. Päästäisin kissan ulos ja menisin ruokkimaan kanat ja lampaat.


Tekisin töitä. Minulla olisi oma yritys ja voisin tehdä jotain luovaa, jotain jota rakastaisin. En olisi rikas, mutta tulisin toimeen. Minulla olisi työhuone, jonka ikkunoista näkisin viereiseen metsään ja joka olisi täynnä valoa.


Pitäisin taukoa työnteosta. Menisin järvelle uimaan tai talvella luistelemaan. Tai menisin metsään retkelle tai silittelemään lampaita. Iloitsisin auringon lämmöstä, tai pakkaspäivän kirpeydestä, syksyisestä vesisateesta.


Illalla lämmittäisin saunan tai sytyttäisin tulen takkaan.



Jonain päivänä tapaisin ihmisen, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Saisimme lapsia, tai ehkä alkaisimme sijaisperheeksi. Olisin ehkä väsynyt, mutta onnellinen kaikista rakkaista ympärilläni.


Rakentaisimme läheiseen metsään majoja, retkeiltäisiin, leivottaisiin pullaa. Iltaisin peittelisin lapset nukkumaan, olisin onnellinen.




Vaaleanpunaisia unelmia, myönnetään. Mutta unelmissa kaikki on mahdollista ja eikös se ole kivaa!


Yritän elää unelmia todeksi jo nyt. Tarkoitan, että ehkä minulla ei vielä (ehkä koskaan) ole mökkiä järven rannalla, mutta aina voin mennä rannalle. Ehkä en asu metsän vieressä, mutta aina voin mennä metsään. Voin tehdä asioita mitä rakastan, maalata, piirtää, kirjoittaa, tehdä käsitöitä. Vaikka en saisikaan siitä muuta, kuin hyvän mielen itselleni. (Eikö se ole jo paljon!)



Maalasin tämän kuvan viime syksynä eräästä kirpeästä sunnuntaiaamusta. Yritin tallentaa mieleeni valoa pimeän talven varalle. Oloni oli varovaisen toiveikas, ehkä kaikki vielä järjestyy. Nyt minusta jo tuntuu, että asiat ovat järjestyneet, vaikka oikeastaan mikään ei vielä ole selvää.


Asiasta kukkaruukkuun... Osaako joku kertoa, voinko jotenkin estää kuvien muuttumisen pikselimössöksi, kun lisään ne postaukseen? Olen tehnyt sivuni siis Wixillä, ja sivustolle lisäämissäni kuvissa pystyin asetuksista muuttamaan, ettei kuvia automaattisesti terävöitetä. Wix haluaa kuitenkin postauksissa edelleen terävöittää kuvia, enkä tiedä, miten sen saisi estettyä. Auttakaa pliis.


#umelmia #uudenalussa #kuvitus #kuulumisia


  • Iiris | Kehräten

Päivitetty: 1. maalis 2020

25.2.2020


Muistatteko ne ihanat maalaisromanttiset halppiskellot, joita myytiin muutama vuosi sitten joka kaupassa? Pahvilevyn päälle liimattu kuva kellotaulusta ja viisarit. Siinä kello kaikessa yksinkertaisuudessaan. No, niinhän minäkin köyhänä opiskelijana ostin sellaisen (kaksikin, mutta toisen olen lahjoittanut siskolleni tuunattavaksi :D). Se oli halvin kello, mitä kaupasta löysin ja sai luvan kelvata. Positiivista noissa kelloissa on se, että ne on materiaalinsa ja yksinkertaisuutensa vuoksi helppo tuunata.


Olen jo monta vuotta ajatellut tekeväni tuolle kellolle jotain, jotenkin en vaan ole jaksanut ja saanut aikaan. Mutta nyt iski inspiraatio. Helppoa ja nopeaa, maalia vaan pintaan ja muutaman reiän poraus, haaraniitit reikiin kellonaikoja osoittamaan ja siinä se. Suunnitelmani kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja aika kiva siitä tulikin vai mitä? (Vasemmalla kuva kellosta ennen ja oikealla jälkeen, jos ei jollekkin vielä ollut selvää...)



Mutta toteutus oli kyllä välillä aikamoista säätöä... Ajattelin, että jätän viisarit ja kellon mustat ulkosyrjät sen väriseksi, kuin ne olivat. Tuhrin kuitenkin molemmat valkoiseen maaliin kellotaulua maalatessani. Sitten tuhrin kellotaulun mustilla sormenjäljillä, kun yritin peittää valkoisia maalitahroja mustalla tussilla (en suosittele tussi-ideaa, väri ei pysy, sotkee vaan joka paikan). Maalasin kellotaulun uudelleen, tuhrin reunat uudelleen valkoisella... Maalasin reunat mustalla ja tuhrin taas kellotaulun. Meinasi jo päästä itku, mutta onneksi keksin, että mustat maalitahrat saa pois hiomalla. Eikä siinä ole vaaraa, että valkoista maalia menisi taas vääriin paikkoihin... Ja hiotusta maalipinnasta tuli aika kivan matta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.


En löytänyt kaupasta haluamani värisiä haaraniittejä, joten maalasin nekin. (Totta puhuen en meinannut löytää haaraniittejä ollenkaan, ennen kuin uskaltauduin kysymään myyjältä, että onkohan täällä jossakin, sellaisia, en tiiä niitten nimeä, vähän niin kuin niittejä, mutta ei kuitenkaan. Sellaisia pyöreitä joita käytetään askartelussa. Ja niin sain tietää, että ne on haaraniittejä :D)


Haaraniitit maalasin ensin kuparin värisiksi ja sitten huomasin, että mustat olisivat kivemmat. Ja maalasin ne mustiksi. Klo 12 jätin kuitenkin kupariseksi, kun ajattelin, että voin pitää kelloa myös ikkunalaudalla tai pöydällä. Kun muuten olisi vaarana, että vartin yli 12 olisikin yhtäkkiä 20 yli yksi... Minusta siitä tuli aika kiva yksityiskohta...


Sekin vielä varoituksena, että viisareita maalatessa kannattaa varoa ettei maalia mene kellon koneistoon... Saattaa käydä niin kuin minulle, ettei viisarit enää maalauksen jälkeen pyöri kunnolla. No, pienen rassailun jälkeen on ainakin jonkin aikaa pysynyt ajassa, että ehkä selvisin pelkällä säikähdyksellä... Toki en olisi maalannut viisareita ollenkaan, mutta kun olen tumpelo ja piti alkaa omia jälkiä paikkailemaan.


Täältä löydät tarkat ohjeet, miten voit tuunata oman kellosi. Suosittelen tekemään niin kuin sanon, eikä niin kuin minä tein...


Mutta eikö sovikkin aika hyvin tuohon minun työpöydän yläpuolelle tuo kello? (Saattaa olla, että pöytää piti vähän siivota ennen kuvan ottoa... Heh...)


#kello #tuunaus #askarteluohje #tuunausohje

  • Iiris | Kehräten

21.2.2020



Kirjoitan blogia? Minä?! Uskomatonta, mutta kivaa...


Olen innoissani ja ihmeissäni! Tässä sitä nyt ollaan kirjoittamassa ensimmäistä blogipostausta. Aivan vasta sain idean blogin perustamisesta. Nyt tämä sivusto on pystyssä ja ensimmäinen postaus tulee tässä. Jännää!


Jännittää, tuleekohan tästä mitään. Löytääkö kukaan blogiani, kiinnostaako ketään? Perustaa blogi 2020? Enkö ole jo auttamattomasti myöhässä? Mutta ei se mitään, aina voi kokeilla ja ainakin tästä on minulle itselle iloa. Aluksi varmaan pitää kertoa kuka ja mitä? Onkohan se tapana? No, kai voin tehdä niin, jos haluan.



Mitähän voisin kertoa itestäni? Olen Iiris, 26-vuotias nuori nainen. Rakastan kauneutta. Kauniita kuvia, tarinoita, luontoa, esineitäkin.


Rakastan piirtämistä ja maalaamista, kirjoittamista, käsitöitä, kaiken kauniin luomista. Pidän myös lukemisesta, tarinoista, elämästä. Elämä ei ole täydellistä, mutta olen iloinen, että pidän siitä silti.


Pidän kotona olemisesta, itsekseni tai läheisteni ympäröimänä. Rakastan sisältä päin kauniita ihmisiä. Kukapa ei rakastaisi? Nautin pienestä puuhastelusta kotona, rauhasta, kissan rapsuttelusta.


Pidän sisustamisesta. Tai pikemminkin pidän siitä, että ympäristöni näyttää kodikkaalta ja kauniilta. Olen visuaalinen ihminen ja pyrin muokkaamaan ympäristöni sellaiseksi, että siellä voi viihtyä.




Rakastan valoa ja luontoa. Mutta koska rakastan myös olla kotona, tulen menneeksi luontoon liian harvoin. Haaveilen, että voisin joskus vielä asua luonnon keskellä. Saisin molemmat yhdellä kertaa. Tällä hetkellä asun kerrostalossa yhdessä siskoni ja hänen kissansa Murun kanssa. He molemmat ovat aivan muruja.


Mitäs muuta? Annan itselleni luvan kirjoittaa blogiini kaikesta minua kiinnostavasta, elämästä, käsitöistä ja taiteesta. Ehkä muustakin. Mutta aika paljon asiaa saa kyllä sisältymään tuohon elämään...


Antakaa palautetta sivujen toimivuudesta, niin voin ehkä tehdä asialle jotain, jos osaan. Tai muustakin. Kertokaa, mitä teille kuuluu.




#kuulumisia #kuvitus

Seuraa minua

Instagramissa

  • Instagram
blogit-150x60.png

Arkisto:

Ota yhteyttä: kehraten@kehraten.fi

©2020 by Kehräten