• Iiris | Kehräten

5.3.2021


Ommellut kangaskorit ovat kätevä tapa pitää irtotavarat järjestyksessä. Ainakin minulla tahtoo pöydille kertyä irtotavaraa, latureita, kyniä, muistilappuja, avaimia, hygieniatarvikkeita, kasvomaskeja, lankakeriä... Näiden kangaskorien sisällä tavarat pysyvät nätisti piilossa, ollen kuitenkin helposti saatavilla aina, kun niitä tarvitsee.


Ohjeita vastaaviin kangaskoreihin on jo paljon, mutta ajattelin jakaa vielä oman, mielestäni nopeimman ja helpoimman tavan tehdä tällainen kangaskori. Nämä korit onnistuvat varmasti myös aloittelevalta ompelijalta, sillä ohjeessa on selkeät kuvalliset ohjeet jokaiseen työvaiheeseen.


Ohjeessa on mitat kolmeen erikokoiseen koriin, mutta käytännössä voit tällä ohjeella tehdä minkä kokoisen korin haluat. Leikattavien kangaspalojen leveyden ja korkeuden välinen suhde on 1,7: 1. Toisin sanoen saat kangaspalan leveyden kertomalla sen korkeuden 1,7:llä. Jos taas haluat korin, joka on suhteessa leveämpi ja matalampi, kokeile kertoa korkeus esimerkiksi 2,5:llä.


Ja jos et ymmärtänyt tästä suhde asiasta hölkäsenpöläystä, ei se mitään. Aina voit käyttää jotain valmiista mitoista.



KOOT (leveys x korkeus): 9x12 (15x20) 24x31 cm


TARVIKKEET:

  • Kuviollista puuvillakangasta päälliseen

  • Yksiväristä puuvillakangasta vuoriin

  • Tukikangasta sekä päällisen, että vuorin tukemiseen (tukikangasta ei tarvita, jos kangas on jo valmiiksi riittävän tukevaa, tavallinen puuvillakangas on kuitenkin hyvä tukea)

  • Pieni pala korkkikangasta merkkiin (ei välttämätön)

  • Ompelulankaa



LEIKKAAMINEN:


Leikkaa kuviollisesta ja yksivärisestä puuvillakankaasta 37x22 (54x32) 96x52 cm palat (mitat sisältävät 1 cm saumanvarat). Jotta saat kuvion asettumaan korissa oikeaan suuntaan, huomioi kuviollista kangasta leikatessasi, että toinen kangaspalan pidemmistä sivuista tulee olemaan korin yläreuna ja näin ollen myös kuvion yläreuna.


Halutessasi leikkaa vielä korkkikankaasta 8x3 cm pala merkiksi korin sivusaumaan.


TUKEMINEN:


Leikkaa tukikankaasta kaksi 37x22 (54x32) 96x52 cm palaa ja kiinnitä ne päällikankaan ja vuorikankaan nurjalle puolelle silittämällä.


Huom! Tukikangas ei välttämättä ole tarpeellinen, jos käyttämäsi kangas on valmiiksi riittävän vahvaa (tavallinen puuvillakangas kannattaa tukea, jotta kori pysyy käytössä riittävän jämäkkänä). Mitä suurempi kori ja mitä ohuempi kangas, sitä vahvemman tukikankaan tarvitset.



OMPELU:


Saumat ommellaan ompelukoneen suoralla ompeleella 1 cm saumanvaroin.


1. Jos haluat korin sivusaumaan merkin taita korkkikangaspala leveyssuunnassa kaksin kerroin ja aputikkaa merkki kuviollisen puuvillakankaan oikealle puolelle jommankumman lyhyen sivun keskelle.



2. Ompele päällikangas ja vuorikangas yläreunoistaan yhteen oikeat puolet vastakkain ja silitä saumanvarat auki.



3. Taita työ leveyssuunnassa kaksin kerroin oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusauma. Jätä ommellessasi vuorikankaan keskivaiheille n. 8 cm kääntöaukko. Avaa sivusauman saumanvarat.



4. Ompele sekä päällikankaan että vuorin pohjasaumat.



5. Taita auki sekä päällikankaan että vuorin pohjat kuvan mukaisella tavalla. Avaa pohjasaumojen saumanvarat ja merkitse pohjasauman neljäsosakohdat. Merkitse liidulla neljäsosakohtiin pohjasaumaan nähden kohtisuorat viivat, joiden mukaan kulmat ommellaan kiinni. Ompele kaikki neljä kulmaa ja leikkaa kulmien ylimääräiset osat irti (jätä leikatessasi 1 cm saumanvarat).



6. Käännä kori kääntöaukon kautta oikein päin.



7. Sulje kääntöaukko käsin ommellen tai ompelukoneella läheltä reunaa. Aseta vuori paikoilleen korin sisään ja taita korin yläreunaan käänne. Kori on valmis!



  • Iiris | Kehräten

10.2.2021



Kaikenlaista on mielessä ja kaikenlaista on kesken. Kaikenlaista voisi järjestää. Siivota eteistä, joka näyttää tällä hetkellä lähinnä varastolta. Ripustaa tauluja. Järjestää huonettani, jossa tavarat jatkuvasti etsivät omaa paikkaansa.


Työpöydälläni lojuu läjä keskeneräisiä maalauksia. Haluaisin maalata enemmän, tehdä kortteja, joita voisin joskus myydä verkkokaupassani. Sitten kun saan sellaisen aikaan ja uskallan alkaa yrittää. Haluaisin opetella piirtämään ihmisiä. En ole koskaan ollut siinä kovin hyvä, varsinkin kasvot ovat minulle vaikeita. Kai koska en ole juuri harjoitellut. Olen suunnitellut, että piirtäisin joka päivä yhden ihmisen. Pelkkä nopea luonnos riittäisi niinä päivinä, kun ei olisi aikaa tai jaksamista. Mutta se on toistaiseksi jäänyt pelkäksi suunnitelmaksi.



Haluaisin kirjoittaa. Päiväkirjaa ja blogia ja kirjaa. Päiväkirjani on jäänyt liian vähäiselle huomiolle sen jälkeen, kun meille tuli kissoja ja joka aamuinen päiväkirjankirjoitushetki vaihtui kissanleikityshetkeksi. En usein muista päiväkirjani olemassaoloa ja jos muistan, niin en vain jaksa, vaikka toisaalta tekisi mieli. Päiväkirjan kirjoittaminen selkeyttäisi mieltä kummasti. Sitten on tietenkin tämä blogi, jota aina välillä olisi mukava päivittää. Ja tietenkin se kuvakirjaidea, jota olen suunnitellut jo kauan, mutta joka edelleen on alkutekijöissään. No, kaikki aikanaan.


Siellä täällä lojuu keskeneräisiä käsityöprojekteja, joita haluaisin jatkaa ja ehkä jopa joskus saada valmiiksi.



Yli vuosi sitten ostin tuon vaaleanharmaan puuvillasekoitekankaan. Ajattelin tehdä siitä rennot reisitaskuhousut. Ja yksityiskohtiin (kuten taskupusseihin ja vyötärönauhan sisäpuolelle) ajattelin käyttää tuota söpöä vaaleaa kuviollista puuvillaa. Kaavankin tein valmiiksi kesällä, mutta edelleen housut odottavat leikkausta ja ompelua. Ja siskolleni olen luvannut ommella terrakotan värisen vakosamettilappuhameen. Ja siihen yksityiskohdat tulevat tietenkin tuosta sinioranssista vakosametista. Sitten olisi muutamat housut, jotka kaipaavat paikkausta. Ja yhdet lapaset pitäisi korjata. Ja kaapissa minulla on säkillinen kaikkea vanhaa, jolle olen suunnitellut tekeväni jotain. Sitten joskus.


On myös olohuoneen mattoprojekti. Tai pikemminkin vasta ajatus uudesta olohuoneen matosta. Ei nykyisessäkään matossa mitään vikaa ole, mutta kaksi pitkätukkaista nuorta naista ja kaksi kissaa eivät oikein sovi yhteen valkoisen karvamaton kanssa. Ideoita on kuitenkin liikaa ja en ole osannut päättää. Olen miettinyt maton neulomista. Ihan vain tasaista helmineuletta paksuilla puikoilla jostain kivan värisestä trikookuteesta. Tai jokin hieman koristeellisempi pintaneule? Vai pitäisikö matto sittenkin virkata? Tai varaisinko jostain kangaspuut? Mitenhän leveää mattoa kangaspuilla voi kutoa? Ja minkä värisen maton tekisin? Minä haluaisin vaalean ja neutraalin maton, joka sopisi yhteen unelmien kotini vihreisiin kukkatapetteihin ja puun väriseen lankkulattiaan. Mutta siskoni haluaisi jotain värikästä. No, mietintä jatkuu. Onhan tässä muitakin projekteja, joten se matto saakin vielä odottaa.



Huoneeni nurkassa on lojunut kauan läjä matonkuteita, jotka olen saanut siskoltani. (Tietenkään ne eivät ole sopivan värisiä suunnittelemaani olohuoneen mattoon, koska en halua siitä puhtaan valkoista enkä harmaata). No päätin sitten testata pienemmällä matolla, millaista maton neulominen on, ennen kuin edes harkitsen kunnianhimoista olohuoneen maton neulomista. Niinpä minulla on nyt työn alla myös tällainen valkoinen pitsimatto omaan huoneeseeni. Tykkään tästä kuviosta tosi paljon ja minusta tämä olisi ihana myös olohuoneen matossa. Mutta tästä tulee ehkä turhan ohut ja löysä niin isoksi matoksi. Varsinkin kun meillä on nuo kissat, jotka ahkerasti rullaavat mattoja juostessaan rallia ympäri asuntoa. Ja minä olen sellainen mattojen suoristelija nipottaja. Tai siis, minusta vain näyttää kivalta, kun matot ovat suorassa. Mutta entä jos olohuoneen maton neuloisikin kaksinkertaisesta kuteesta? Ja ompelisi pohjaan sellaista mattojen liukuestekangasta? Saisikohan siitä niin riittävän jämäkän?


Tammikuussa innostuin mukaan Hnetur-paidan yhteisneulontaan ja sainkin oman neuletakkini valmiiksi jokin aika sitten. Mutta minulla olisi myös toinen kaarrokkeen alku ja tilasin siihen lisää tuota sammaleen vihreää Lettlopia, jotta voin tehdä senkin valmiiksi. Ja jos lankoja jää vielä yli, voisin ehkä neuloa myös ihanan lämpimät kirjoneulelapaset.



Ennen joulua ostin ohjeen Sari Norlundin suunnittelemaan Sawyer-neulepaitaan. Siihen pitäisi vielä ostaa langat, ennen kuin pääsen neulomaan. Ja olen nähnyt Instagramissa hirveästi kaikkea muutakin ihanaa, jota haluaisin neuloa kuten Auni-sukat tai ihania yksinkertaisia patenttineulepaitoja ja ja ja...


Instagram on hyvä paikka inspiroitua, mutta välillä minusta tuntuu, että meinaan inspiroitua vähän liikaakin. Kun siellä on niin paljon kaikkea, ihania lankoja ja neulemalleja ja kankaita ja kauniisti sisustettuja koteja ja piirroksia ja maalauksia ja kaikkea aivan ähkyyn asti.


Mieleni on täynnä luovia ideoita. Niin täynnä, että tuntuu vaikealta ryhtyä yhtään mihinkään. Olen yrittänyt selvitä luovuusähkylamaannuksesta keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan. Tammikuussa se asia oli Hnetur-neuletakki ja nyt parin viimepäivän ajan se on ollut valkoinen pitsimatto. Helpottaa aina hetkeksi, kun saa jotain valmiiksi, mutta sitten päähän tulvii jo uusia ideoita...

Lisäksi suuren osan ajatuksistani on viime aikoina vienyt eräs hullu haave, johon liittyy tontti järven rannalla ja suuri tupa, jossa viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Ateljee piharakennuksessa ja tilaa käsityöprojekteille. Ja omat kangaspuut tai kahdet. Ja lampaita pihalla, joiden villasta opettelisin kehräämään lankaa. Hirveästi remppaa ja suunnittelua. Vanhoista ikkunoista tehty kasvihuone ja vanhassa leivinuunissa leivottua rieskaa. Nuotiopaikka järven rannalla. Viinimarjapensaat ja omenapuut. Maakellari ja laituri ja soutuvene. Talviset luisteluretket järven jäällä. Ja oma koti, vihreät kukkatapetit, lankkulattia, upottava nojatuoli ja kirjahylly.


Menetin jopa parina yönä unet, koska pääni oli niin täynnä haaveita ja ideoita. Onneksi on tällainen vauva, joka pakottaa väillä ajatukset tähän hetkeen, kiipeää syliin ja vaatii rakkautta.



Ja onneksi on valoa ja olohuoneeseen paistava iltapäivän aurinko.

20.1.2021



Minulla on varastossa valtava määrä jämälankoja, jotka eivät lainkaan houkuta minua neulomaan. Halusin kuitenkin haastaa itseni käyttämään niitä vähemmäksi ennen uusien lankojen ostamista. (Kai kaikilla neulomista harrastavilla on tämä sama ongelma...) Ajattelin, että suureen raidalliseen neuletakkiin saisi käytettyä paljon jämälankaa. Ja kyllähän siihen lankaa upposi (yhteensä 1200 g, josta 400 g ostin uutena tuohon yläosan vaaleanharmaaseen osioon).


Vilukissana kuljen kotona usein vilttiin kääriytyneenä, joskus jopa kesällä. Tällainen paksu, lämmin ja rento neuletakki ajaa saman asian, mutta on käytännöllisempi kaikenlaisessa puuhailussa. Minusta tästä tuli myös yllättävän kivan näköinen, vaikka ulkonäkö ei ollutkaan tämän projektin tärkein prioriteetti.



Helmaosan neuloin tasona ainaoiken raidoittaen sitä eri vahvuisilla jämälangoilla. Suurin osa langoista oli perus Novitan Nallea, Seitsemää veljestä tai Isoveljeä, toki mukaan eksyi myös muutama epämääräinen lanka, jonka olin ostanut joskus kirpparilta tai löytänyt kotikotoa kaapin kätköistä. Ohuimpia lankoja käytin kaksinkertaisena, mutta jonkin verran tuosta helmasta huomaa lankojen paksuuden vaihtelua. Yläosan neuloin yhdistäen harmaata Seiskaveikkaa sekä ohutta vanhaa (ehkä) käsin kehrättyä villalankaa siten että vahvuudesta tuli kutakuinkin sama kuin Isoveljessä.


Hihoihin poimin silmukat kädenteiltä ja neuloin ne suljettuna neuleena joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Aluksi oli tarkoitus tehdä hihat kokonaan yksivärisenä, mutta vaaleanharmaa loppui kesken, joten lisäsin vielä muutaman raidan hihansuihin ja neuloin resorin tummemmalla harmaalla.


Päättelyoperaatiota helpotti, kun helmaosan raitojen langanpäät sai kätevästi etureunan kaksinkertaisen kaitaleen sisään.



Tuntui hyvältä saada jämälankoja vähemmäksi, vaikka jäihän niitä vielä jäljelle ainakin toisen neuletakin verran... Olen tyytyväinen myös siihen, millainen tästä neuletakista tuli. (Vaikka matkan varrella ehdin kriiseillä monta kertaa, että siitä tulee vain ruma möntti ja melkein puolen vuoden työ menee hukkaan. Siskoni on jo aivan kyllästynyt minun jokaisen työn kohdalla toistuviin "tuleeko tästä sittenkin aivan kamala" -kriiseihin :D)


Kiitokset kauniista kuvista menee jälleen ihanalle ystävälleni. Ja kiitokset neulomisseurasta meidän Murulle. Vaikka sanotaanko että työn kääntämistä ei varsinaisesti helpota, kun tällainen reilun neljän kilon möntti nukkuu päiväuniaan sen päällä. Mutta onhan se niin söpönen, ettei sitä raski ajaa poiskaan.



Seuraa minua

Instagramissa

  • Instagram
blogit-150x60.png

Arkisto:

Ota yhteyttä: kehraten@kehraten.fi

©2020 by Kehräten