10.11.2020
Aamulla seison rannallani, vaaleanpunaisella kivellä. Onnellisena siitä, että jaksoin raahata itseni ulos ihmettelemään marraskuista aamua.
Kuten niin usein tällä rannalla, ajatukseni kääntyvät pian menneeseen, vuoden taakse, jolloin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan näin marraskuun kauneuden. Olin viimein antanut itselleni luvan luovuttaa, luvan kertoa, etten enää jaksa, luvan pyytää apua. Ja oloni oli uskomattoman kevyt ja onnellinen. Se marraskuu oli täynnä purevaa pakkasta, vaaleanpunaisia ja kultaisia aamuja, kiitollisuutta. Se marraskuu oli täynnä kevyttä pakkaslunta, luistelua lumisateessa ja istuskelua joen jäällä, lumienkeleitä ja pehmeitä hankia.
Luulen, että tulen muistamaan tuon marraskuun vielä pitkään, ehkä aina. Marraskuun, jolloin elämäni vaihtoi suuntaa, sain uuden alun ja löysin elämänilon. Marraskuun, jolloin tajusin, että minun ei ole pakko pärjätä ja pakko jaksaa. Että minulla on lupa kuunnella itseäni, lupa tarvita toista ihmistä, lupa pyytää apua.
Nyt vuoden jälkeen en enää joka päivä muista olla kiitollinen. Keveys on muuttunut arkipäiväiseksi ja sitä edeltänyt musertavan raskas väsymys, toivottomuus, pelko ja ahdistus kaukaiseksi muistoksi.
Mutta tänäänkin marraskuu on kaunis. Joki virtaa ohitseni täynnä kirkasta helisevää jäätä, ja kaikki kuollut ympärilläni on saanut valkoisen sokerikuorrutteen. Katselen pakkasen luomaa taideteosta rannan ohuessa jäässä. Aaltojen muodostamia valkoisia kiharoita. Ja pienen pieniä lumikiteitä tumman jään päällä, kuin tähtiä yötaivaalla.
Levitän käteni, pyörähdän muutaman kerran, hyppelen vähän. Halaan itseäni ja hymyilen.
Viime aikoina elämässäni on tapahtunut paljon, kaikenlaista. On ollut vähän stressiä ja huolta tulevasta, mutta myös mökkiviikonloppu ystävien kanssa Kalajoella, tärkeitä keskusteluja, puheluita ystävälle, siskolle ja pienelle päivänsäteelle, kirje vanhalle opelle. Ja olen alkanut tehdä kaikenlaisia tonttujuttuja tulevaa joulua varten. Niin ja ollaan suunniteltu siskoni kanssa aivan oikean ison joulukuusen hankkimista täksi jouluksi, pelkkä ajatus joulukuusesta saa minut onnelliseksi!
Tähän loppuun vielä muutama kuva auringonlaskusta Kalajoella sekä yksi sydämen sulattava kuva meidän pienestä sukkapötkötoipilaasta ja isosta möntistä.
