30.9.2021
Rakas päiväkirja. Olo on ollut jotenkin veltto ja tahmea. Olen istunut sisällä neulomassa ja kirjomassa. Katsellut kaunista syksyä ikkunasta ja toivonut, että jaksaisin lähteä ulos. En ole lähtenyt. Paitsi kerran menin rannalle kirjomaan. Istuin kalliolla käpertyneenä kirjontatyöni ylle. Muutaman kerran muistin nostaa katseeni keltaiseen lehtisateeseen ja auringossa kimaltelevaan jokeen, kirkkaan sinikeltaiseen vaaramaisemaan. Vaikka ajatukseni harhailivat ja kirjontatyötä tuijottaessani unohdin missä olen, teki hyvää hengittää raikasta syysilmaa, tuntea kasvoilla kirpeä tuuli, kohmeisilla sormilla pistellä värikkäitä pistoja vihreään pellavaan. Teki hyvää päästä hetkeksi näiden seinien ulkopuolelle ja katsoa kauas.
Ruska-aika on kohta ohi, siihen malliin tuuli näyttää riepottelevan lehtiä puista. Koko syksy tuntuu valuvan ohitseni ilman, että ehdin huomata, panna merkille sen kauneutta. Mutta ei se ole vaarallista. Syksyjä tulee ja menee. Aina ei jaksa olla niin vahvasti kiinni tässä hetkessä, kiinnittää huomiota siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Kauniita aamuja tulee vielä ja hetkiä, jolloin tuntuu hyvältä lähteä ulos. Tuntuu hyvältä katsoa ympärilleen ja ihmetellä. Vetää syvään henkeä ja antaa tuulen puhaltaa pois kaiken harmaan ja tunkkaisen.
2.10.2021
Eilen oli hyvä ilta. Kävin apteekissa ja paluumatkalla kävelin jokirannan kautta. Kaipasin raitista ilmaa ja rauhoittavaa tuulen huminaa vietettyäni koko päivän tietokoneen ja ompelukoneen ääressä. Oli harmaata ja tuulista, mutta minulla oli lämmintä vaatetta. Lehdet kahisivat jaloissani kulkiessani kapeaa polkua pienessä rantametsikössä. Istahdin rantakivelle pajupensaan juurelle. Tuntui ihanalta istua siinä, sulkea silmät ja antaa väsymyksestä kipeiden lihasten rentoutua. Kuunnella hiljaista liikenteen huminaa, tuulen havinaa rantakoivuissa ja laineiden liplatusta. Siinä kivellä istuessani ajattelin, että iltakin voi olla hyvä, vaikka illoissa onkin samanlaista luopumisen haikeutta kuin syksyissä. Kun tuntui hyvältä lähteä, lähdin kotiin saunan lämmitykseen.
Päässäni on tapahtunut paljon kaikenlaista viime aikoina. Asioita mitä pitäisi tehdä, luovia ideoita ja kaikenlaista pohdittavaa. On tuntunut vaikealta keskittyä mihinkään. Pari päivää sitten kirjoitin ylös kaiken mitä pitää hoitaa ja mitä haluan saada tehdyksi. Jaoin asiat muutamalle tulevalle päivälle ja olo helpottui heti. Selvästi pitäisi tehdä niin useamminkin. Nyt olen ylpeä itsestäni, olen saanut tehtyä kaiken suunnittelemani ja voin aloittaa hyvällä mielellä viikonlopun vieton. Mieli on rauhallinen, kun siellä ei pyöri koko ajan asioita, jotka pitäisi saada tehtyä.
Tänään me saadaan vieraita viikonlopuksi, aika ihanaa. Isä ja pikkutytöt tulevat yökylään ja huomenna me mennään retkelle.
Niin ja tosiaan, tämä kukkamaalaus ei liity tapaukseen, mutta tässäpä se nyt on, kun minusta se on nätti ja syksyinen. Maalasin tämän samalla kertaa, kuin sen toisenkin syyskukkamaalauksen, jonka jaoin muutama viikko sitten. Ne sopisivat aika ihanasti vierekkäin samalle seinälle vai mitä?
