Hae sivustolta

75 kohdetta löytyi

Blogipäivitykset (69)

  • Pörröisiä Lento-paitoja sekä pienet villasukkahousut

    11.5.2022 Joulun alla neuloin itselleni kaksinkertaisesta Dropsin Brushed Alpaca Silk -langasta suloisen pörröisen ja höyhenenkevyen Lento-paidan. Lento-paidan ohje on julkaistu Laine-lehden numerossa 11 ja minusta se on hyvä raglanhihaisen paidan ohje, jota on helppo muokata omien toiveiden mukaan. Itse valitsin neuloa paidasta kaksi numeroa suositeltua suuremman koon, koska halusin paidasta hieman väljemmän ja kaksinkertainen Brushed Alpaca Silk - lanka oli hieman ohuempaa kuin ohjeen mukainen fingering ja lace -yhdistelmä. Lisäksi neuloin hihat ohjeesta poiketen täyspitkinä ja lisäsin hihansuihin itse suunnittelemani lehtiä muistuttavan pitsikuvion. Ostin tarvitsemani 11 kerää lankaa alennuksesta ja maksoin niistä yhteensä noin 20e. Tuskin koskaan saa paitalankoja ostettua sillä hinnalla. Halvassa materiaalissa on ollut ainakin se hyvä puoli, että olen raskinut käyttää paitaa arkipaitana, kotona puuhaillessa, takin alla ulkoillessa, jopa pari kertaa nukkuessa, kun minulla on tullut yöllä kylmä. Olen yllättynyt, miten hyvänä tämä paita on säilynyt kovasta käytöstä, halvasta langasta ja pörröisyydestä huolimatta. Tosin aluksi paita nyppyyntyi todella nopeasti. Olen kolmeen kertaan poistanut nyppyjä mahdollisimman varovasti pienillä terävillä saksilla leikaten. (Aluksi yritin harjata nypyt pois, mutta tuntui, että se vain pahensi ongelmaa.) Nyt nyppyyntyminen on vähentynyt huomattavasti ja luulen, että tästä eteenpäin paita pysyy siistinä jo paljon vähemmällä vaivalla. (Aiheesta poiketen, olen tehnyt itse myös tuon sinivalkoisen kukkahameen, joka minulla on kuvissa päällä. Se on varmaan eniten käytössä oleva vaatekappaleeni kesäisin. Ja eikö Muru olekin söpö, kun tuli syliini pötköttämään, kun otin kuvia. Sillä ei tietenkään ollut mitään tekemistä asian kanssa, että tunkeuduin ottamaan kuvia sen lempipaikyttäyspaikalle jakkaralle parvekkeen oven eteen...) Siskollani on alkuvuodesta synttärit ja innostuin neulomaan hänelle synttärilahjaksi samanlaisen Lento-paidan kuin itselleni, mutta vihreänä. Vihreään paitaan muokkasin hieman hihansuiden pitsikuviota. En ollut täysin tyytyväinen oman paitani pitsikuvioon, mutta en jaksanut purkaakaan, koska olin jo kertaalleen purkanut ja muokannut pitsiä ja todennut tämän langan purkamisen olevan työlästä ja hidasta. Eikä se minua enää häiritse. Olen oikeastaan aivan tyytyväinen molempiin versioihin. Sitä paitsi pitsin yksityiskohdat jäävät muutenkin hieman piiloon tällaisessa pörröisessä neuleessa. Alkuvuodesta neuloin myös siskon pienelle pojalle tällaiset suloiset villasukkahousut. Instagramissa on näkynyt paljon vastaavia housuja, mistä inspiraatio varmaan saikin alkunsa. Neuloin housut kokonaan omasta päästä ilman minkäänlaisia laskelmia tai mallitilkkuja. Se onnistui, koska aloitin neulomisen varpaista ja silmukoita saattoi lisätä neulomisen edetessä aina sen mukaan, mikä näytti sopivalta. Lahkeiden sisäsuman pituuden tarkistin vauvojen mittataulukosta, mutta muuten luotin vain omaan silmään ja arviointikykyyn. Ja yllättävää kyllä, en joutunut kertaakaan purkuhommiin. Minusta näistä tuli ihan supersöpöt, vaikka tässä kuvassa näyttävätkin hassulta, kun eivät ole päälle puettuna ja tuo 2 o 2n -joustinneule vetäytyy niin voimakkaasti kasaan. Aivan oikean vauvan muotoiset ja hyvät housut ne ovat kuitenkin olleet, vaikka ovat edelleen pikkuiselle hieman liian isot. Tähän loppuun vielä pari kuvaa kaikista joulu- ja tammikuun neuleista. Väriteemana on selkeästi ollut vihreä ja beige. Kolme paitaa ja yhdet pienet housut, minusta ihan hyvä saavutus. Tuosta mintunvihreästä Water Lilies -neuletakista kerroinkin jo aikaisemmin keväällä. Täältä voit käydä lukemassa ja katsomassa enemmän kuvia, jos kiinnostaa. No niin. Tämän postauksen jälkeen minulla on rästissä tämän kevään ja viime syksyn aikana valmistuneista käsitöistä vielä pellavamekko ja -hame, parit lapaset ja kaulahuivi, kauluri ja panta ja yksi neuletakki ja makramee-työ. Sitten alkaisi blogi olla ajan tasalla. Minulla on ollut asiasta ehkä pientä stressiä, mutta oikeasti sehän on vaan hyvä, että on jemmassa asioita, mistä kirjoittaa. Nyt alkaa muuttokiireet puskea päälle, joten saa nähdä, milloin minulla on taas aikaa blogille. Varmaan kesäkuussa viimeistään. Saa nähdä, mutta siihen asti, hei hei.

  • Muutoksia ja epävarmuutta

    16.4.2022 En osaa sanoa, mitä minulle kuuluu. On tyhjä olo. Ja minulla on edessä muutto. Ahdistaa muuttoon menevä raha ja se, kun sitä ei ole. Ahdistaa kaiken aikaa nousevat hinnat. Ahdistaa yksin asumisen kalleus ja bussikortti ja terapiamaksut. Ja kissojen ruuat, kun nekin joutuu kohta maksamaan yksin. Ahdistaa tulevaisuus ja itsensä elättäminen ja työ ja kaikki se, mikä ei ole vielä selkeää. Kaikki se, missä kyseenalaistan ja epäilen itseäni. Onko minusta siihen? Osaanko mitään? Miten jaksan? Olenko vain liian laiska ja mukavuudenhaluinen tekemään työtä? Ahdistaa epävarmuus ja se, että edelleen pohdin näitä samoja kysymyksiä kuin vuosi sitten. Tai oikeastaan samoja kysymyksiä, joita olen pohtinut viimeiset viisitoista vuotta. Miksi edelleen jumitan tässä samassa tilanteessa? Mistä löytyisi pitkäjänteisyyttä ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä asialle jotain? Tuntuu haikealta jättää Rovaniemi taakse ja kaikki täällä yhdeksän vuoden aikana koettu. Tuttu kauppareitti ja tutut kauniit lempipaikat. Lyhyet välimatkat ja se, ettei paikasta toiseen siirtymiseen tarvita Google Mapsia tai paikallisbussia. Ja tietysti tulee ikävä tänne pohjoiseen jäävää siskoa ja ystäviä. Jännittää, mitä pitkä välimatka tekee vanhoille ja uusille ystävyyssuhteille. Siskostani en tule pääsemään eroon, vaikka asuisin toisella puolella maapalloa, joten se ei niin paljon huoleta :D Jännittää uusi paikkakunta ja uusi koti. Jännittää pitkästä aikaa yksin asuminen ja pitkä pyöräilymatka siskon perheen luokse, jos oman kodin hiljaisuus ja yksinäisyys alkaa ahdistaa. Jännittää uudet ympyrät ja ihmiset. Löydänkö ystävää, jonka voin pyytää kahville tai teelle kymmenen minuutin varoitusajalla? Tai jonka oven taakse voin ilmestyä varoittamatta ja olla silti varma, että olen tervetullut käymään. Ystävää, jonka seurassa kelpaan räjähtäneenä ja jonka vierailua ennen ei tarvitse kaivaa imuria esiin tai loihtia pikaisesti tarjottavaa kahvipöytään. Löydänkö itselleni uudet lempipaikat ja parhaat haaveilukivet, joilla istuskella yksin kuuntelemassa liikenteen ja tuulen huminaa? Ja kaikesta tästä huolimatta, olen myös innoissani. Innoissani uudesta kodista ja uudesta kotikaupungista. Uusista mahdollisuuksista ja ihmisistä. Pyöräilymatkan päässä asuvasta siskon perheestä. Monista ystävistä, jotka sitten ovat 600 km lähempänä minua, vaikka eivät silti edelleenkään asu samassa kaupungissa. Pidemmästä kesästä ja valoisammasta talvesta. Kauniista kaupungista ja järvistä ja vehreästä luonnosta. Tuntuu uskomattomalta, että olen nyt oikeasti muuttamassa. Minulla on aina ollut sellainen tunne, että jossain vaiheessa tulen muuttamaan pois Rovaniemeltä. Ei sillä, etten tykkäisi tästä kaupungista. Tämä on sopivan pieni kaupunki ja täällä on keskustassakin asuessa luonto lähellä, mutta minulla on ollut täällä sellainen olo, että olen syrjässä ja kaukana kaikesta ja kaikista. Ehkä koska lapsuudenkoti on ollut kaukana ja viimeistä kolmea vuotta lukuun ottamatta kaikki sisaruksenikin ovat olleet kaukana. Mutta en minä tiedä, onko se syrjässä ja sivussa olemisen tunne oikeasti kiinni siitä, missä asun. Voihan se myös olla tunne, joka on osa minua eikä katoa paikkakuntaa vaihtamalla. No mutta, se tästä muutosta ynnä muusta. Nyt lähden kauppaan ja alan sämpylöiden leivontaan ja ruuan tekoon. Ystävä tulee tänään junalla luokseni pääsiäisen viettoon. Se on aika ihanaa. Ai niin, kuvituksena oleva maalaus on parin vuoden takaa. Se sisältää aika paljon Iirismäisiä elementtejä kuten koivut ja keinu ja sininen värimaailma. Se ei liity millään tavalla kirjoittamaani, mutta onpahan jotain mitä katsella.

  • Lastenvaatteita ja asusteita jämätilkuista

    7.4.2022 Viime viikolla innostuin ompelemaan. Olen muuttamassa ensi kuun lopulla uudelle paikkakunnalle ja tulevan muuton vuoksi kävin läpi ompelukaappiani, johon on kertynyt läjä pieniä jämätilkkuja sekä vanhoja vaatteita. Niitä olen jemmannut juuri tällaisten pienten vaatteiden ja asusteiden ompelua varten. Ja nyt ennen muuttoa oli hyvä aika käyttää varastoa vähän pienemmäksi. Toinen syy ompeluinnostukseeni oli myös käytännöllinen. Tarvitsin nollabudjetin lahjoja kahdelle kummipojalleni (tai yhdelle kummipojalle ja toiselle tulevalle kummipojalle). Vaikka näiden lahjojen lisäksi taisin kyllä innostua näpertämään yhtä ja toista muutakin. Aivan ensimmäiseksi ompelin (tulevalle) kummipojalleni lahjaksi kahdet pellavahaalarit. Näissä haalareissa minulla oli inspiraationa ihailemani suomalaisen vaatebrändin HIMA:n upeat pellavavaatteet. Haalareiden säädettävät olkaimet ja käärittävät lahkeet mahdollistavat sen, että ne ovat käytettävissä pitkään vauvojen nopeasta kasvutahdista huolimatta. Vaikka haalarit kuvassa näyttävätkin melko samankokoisilta, ruskeat haalarit ovat kokoa 68 ja vihreät kokoa 80, joten ensimmäisten käytyä pieneksi voi siirtyä käyttämään toisia. Vihreään kankaan riittämisen kanssa meinasi olla vaikeuksia, mutta ratkaisin ongelman kokoamalla palapeliä eli lisäämällä takalahkeisiin ja olkaimiin ylimääräiset saumat, jotta sain osat leikattua pienemmistä tilkuista, kun yhtenäistä kangasta ei enää ollut tarjolla. Mielestäni saumat lopulta upposivat kokonaisuuteen varsin luontevasti ja kuvassa niitä ei oikeastaan edes huomaa. Entä muistatteko lappuhameen, jonka ompelin siskolleni viime keväänä? Tuon hameen jämistä ompelin myös tulevan kummipoikani isosiskolle lappuhaalarit. Pitäähän isosiskollakin olla omansa. Myös näiden housujen lahkeet jouduin kankaan vähyyden takia kokoamaan osittain palapelinä, mutta minusta nuo polvien "paikat" näyttävät sopivan kokonaisuuteen, niin kuin niiden kuuluisikin olla siinä. Minusta lastenvaatteissa saa olla iloisuutta ja leikkisyyttä. Jokin pieni hauska idea, joka muuttaa tavallisen ja tylsän vaatteen lapsen lempivaatteeksi. Tässäkään tapauksessa idea ei ole kovin monimutkainen. Ylimääräistä on ainoastaan haalarin yläreunaan ommellut korvat sekä kirjottu kuono ja suu. Ja napit, joilla olkaimet kiinnitetään paikoilleen, toimivat samalla silminä. Enkä ehkä kestä, kuin söpöt kissahousut näistä tuli. Housujen lisäksi innostuin vielä askartelemaan samalle tytölle tilkkuvarastoni pienimmistä tilkuista söpöjä rusettipompuloita ja -pinnejä. Kaikki pienet tytöthän rakastavat nättejä tukkajuttuja. Tänä keväänä 6-vuotta täyttäneelle kummipojalleni ompelin hupparin minun ja siskoni vanhoista vaatteista. Vihreät osat ovat siskoni vanhasta college-paidasta, harmaa college ja resorit sekä hupun valkoiset kiristysnauhat ovat minun vanhoista college-housuista ja musta trikoo hupun vuorissa sekä hihojen mustissa raidoissa, minun vanhasta trikootopista. En tiedä, onko noloa/outoa antaa lahjaksi jotain käytetyistä, saati rikkinäisistä vaatteista ommeltua, mutta minusta se on vain järkevää. Järkevää ympäristölle ja järkevää kukkarolle. Enkä tiedä, onko vielä nolompaa kertoa tällaisesta epäilyttävästä toiminnasta julkisesti :D Mutta minun mielestäni tällainen kierrättäminen saisi olla aivan normaalia, ellei se sitä jo ole. Joten tässä minä olen, mainostamassa sitä, miten annan kummipojalleni lahjaksi vanhat, polvista puhki kuluneet collegehousuni... Voisi ajatella, että käytetystä vaatteesta ommellessa uusikin vaate näyttää käytetyltä ja kulahtaneelta. Yleensä vaatteet kuitenkin kuluvat käytössä hyvin epätasaisesti, joten leikkaamalla uuden vaatteen osat vanhojen vaatteiden vähiten kuluneilta alueilta, saa lähes uutta vastaavan lopputuloksen. Vanhoissa vaatteissa uusien materiaalina on myös sellainen hyvä puoli, että niistä näkee, miten kangas on jo kestänyt käyttöä ja pesua. Jos vanha vaate on säilynyt usean vuoden käytössä hyvänä ja nypyttömänä, voi olla varma siitä, että uusikaan vaate ei nyppyynny heti ensimmäisillä käyttökerroilla. Entä mitä mieltä olette tästä taskuun piiloutuneesta rosvokissasta? Minusta se on söpö. Enkä minä selvästikään osaa tehdä mitään tylsää ja tavallista :D Ja minulla on jonkinlainen pakkomielle kissoihin. No joo. Ja ompelin minä jotain myös itselleni. Pari kangaspantaa ja irtokauluksen (jonka annoinkin siskolleni, koska en ehkä kuitenkaan osaa käyttää sitä) ja pari pientä tukkajuttua. Minusta noista ruskeista rusettipinneistä tuli aika söpöt (tein ne alun perin siskontytölle, mutta varastinkin ne itselleni, kun niistä tuli niin kivat :D). Tähän loppuun vielä pari kuvaa koko läjästä. Aika hyvä saavutus ilman, että tarvitsi ostaa mitään. (Paitsi että piti ostaa yksi harmaa ompelulanka ja pari pompulaa ja pinniä, että oikeasti taisin sittenkin ostaa jotain, niin en saisi sanoa etten ostanut, mutta sanon kuitenkin kun se kuulostaa niin hienommalta.)

Näytä kaikki

Sivut (6)

  • Kehräten | Galleria

    Galleria käyty läpi

  • Kehräten | Etusivu

    elämää käsitöitä taidetta Iiris | Kehräten Muutoksia ja epävarmuutta 16.4.2022 En osaa sanoa, mitä minulle kuuluu. On tyhjä olo. Ja minulla on edessä muutto. Ahdistaa muuttoon menevä raha ja se, kun sitä ei... 0 kommenttia Iiris | Kehräten Lastenvaatteita ja asusteita jämätilkuista 7.4.2022 Viime viikolla innostuin ompelemaan. Olen muuttamassa ensi kuun lopulla uudelle paikkakunnalle ja tulevan muuton vuoksi kävin... 0 kommenttia Iiris | Kehräten Water Lilies -neuletakki ja kuulumisia 15.3.2022 Siitä asti, kun näin viime kesänä Laine-lehden Instagramissa ensimmäiset kuvat ihanasta Water Lilies -neuletakista, olen... 0 kommenttia Seuraa minua I nstagramissa K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus

  • Kehräten | Blogi

    Iiris | Kehräten Röyhelöitä, ompelua ja joulutunnelmaa 22.12.2021 Syksyllä tilasin itselleni lehtikuvioista tuplaharsokangasta, koska olin nähnyt mainoksessa ihanan keveän, vaalean ja röyhelöisen puuvillapuseron ja halusin ommella itselleni sellaisen. Kangas oli juuri niin upea, kuin toivoinkin ja nyt joulukuun alussa sain viimein aikaiseksi ommella puseron valmiiksi. Minusta siitä tuli aika kaunis. Kankaan leikkaamisessa tein tosin pikkumokan ja lehdet roikkuvat paidassa surullisesti alaspäin. Mutta ei se mitään, kuka sellaista edes katsoo... Puseron kaava on omaa käsialaani ja kaavoituksen suhteen kaikki sujui jälleen yllättävän vaivattomasti. Pääntiestä tuli kyllä aluksi liian pieni ja sitten liian iso, mutta pientä purkamista ja säätöä pitää aina olla, vai mitä? Kokonaisuuden viimeistelee mielestäni täydellisesti nämä kauniit helmiäisenhohtoiset napit, jotka löysin nappivarastostani. Kerään vanhoista vaatteista talteen napit ja vetoketjut, koska tuntuu yksinkertaisesti typerältä heittää pois, jotain toimivaa ja tarpeellista. Joten nämäkin napit on peräisin eräästä vanhasta puserosta. Joulukuu on hankala kuukausi kuvata. Ajatelkaas, otin nämä kuvat päivän valoisimpaan aikaan ja vieläpä eräänä erityisen kirkkaana päivänä, mutta silti kuvista tuli rakeisia ja epätarkkoja. Mutta minusta näissä on ihana tunnelma, joten en välitä pienestä epätarkkuudesta. Ja sitä paitsi Muru on ihan ylisöpö joulukissavauva. Olen ollut viime aikoina melko kiireinen, joten minulla ei ole ollut aikaa keskittyä tähän blogiin niin paljon kuin olisin toivonut. Eräs projekti, joka jatkuu vielä alkuvuoden, on pitänyt minua kiireisenä. En taida vielä haluta kertoa siitä sen tarkemmin, mutta pariin seuraavaan kuukauteen ei varmaan ole odotettavissa postauksia normaaliin tahtiin. Saatan ehkä julkaista jotain, jos siltä tuntuu, mutten ota siitä paineita. Kiireistäni huolimatta olen ehtinyt myös tunnelmoida joulua ja ottaa rennosti. Siskoni kanssa hankittiin joulukuusi pari viikkoa sitten. Ollaan muutaman ystävän kanssa pidetty pienet pikkujoulut ja syöty riisipuuroa. Olen leiponut piparikierteitä ja torttuja ja syönyt suklaata ja paketoinut lahjoja. Polttanut kynttilöitä ja neulonut hämärässä. Näiden kuvien pörröinen neulepaita on jo valmistunut ja päässyt käyttöönkin, mutta kirjoitan siitä ihan oman jutun joskus, kun jaksan ja ehdin ja saan otettua hyvät kuvat. Tänään lähdetään kotikotiin joulun viettoon. Ajattelin ottaa joulun rennosti, unohtaa työläät salaiset projektit ja blogin ja ehkä aloittaa uuden neuleen. Viettää mukavaa aikaa perheeni kanssa röyhelöpaidassa ja pörröneuleessa. Nyt taidan lopettaa tämän postauksen tähän, heittää itsekriittisyyden romukoppaan ja lähteä pakkaamaan. Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille! Ompelu • Pukeutuminen • Päiväkirja 0 kommenttia 5 likes Is unliked 5 Iiris | Kehräten Käsintehtyjä joululahjoja ja marraskuun kuulumisia 18.11.2021 Tämä marraskuu on ollut erilainen. On ollut niin paljon kaikkea. Pari ensimmäistä viikkoa meni aika tiiviisti yrittäjyyskoulutuksen parissa. Ja tietenkin se lopulta sujui hyvin, aivan turhaan jännitin etukäteen niin kauheasti. Väsyttävää ja raskastahan se oli ottaa niin paljon uutta tietoa vastaan ja peilata koko ajan tuota tietoa omaan yritysideaan, mutta minä selvisin siitä ja sain vastauksia kysymyksiini. Koulutuksesta jäi jotenkin luottavainen olo, että asiat vielä järjestyy myös tämän yrityshaaveen kanssa aikanaan. Minulla on tällä viikolla ollut muutenkin todella valoisa olo. Tuntuu, että kaikki asiat ovat alkaneet järjestyä ja että minähän pystyn vaikka mihin. Tässä kuussa olen tehnyt monia asioita, jotka minua on etukäteen jännittänyt todella paljon, mutta olen selvinnyt kaikista niistä ja minulle on jäänyt tunne, että osasin, pystyin ja kaikki meni hyvin. Minulla on myös edelleen tulossa kaikenlaista uutta ja jännittävää, mutta varmasti minä selviän niistäkin. Olen ollut niin kiireinen, etten ole jaksanut ja ehtinyt ulkoilla niin paljon kuin olisi halunnut. Ja täällä pohjoisessakin on ollut enimmäkseen pimeää ja sateista, mutta eräänä pakkasaamuna kävin pienen lenkin jokirannassa ja siellä oli näin uskomattoman kaunista! Tällä hetkellä lumi on taas sulanut ja sataa vettä, mutta minun mielessäni on edelleen valoisaa. Välillä pelottaa kaikki tuleva, välillä olo on surullinen ja alakuloinen, välillä ahdistaa, hävettää, suututtaa, pelottaa, kaikkea tätä yhtä aikaa. Mutta sitten taas toisena hetkenä olen ylpeä itsestäni, kun olen päässyt tähän asti, olen iloinen siitä, että olen minä ja tämä on minun elämäni ja minun elämässäni on tällä hetkellä niin paljon hyvää. Minusta tuntuu, että olen ehkä onnellinen. Kaikista kiireistäni huolimatta olen tehnyt myös paljon käsityöjuttuja. Neulonut ja ommellut. Mutta ainoastaan joululahjoja. Lahjansaajat lukevat blogiani, joten en voi esitellä niitä täällä. Niinpä saatte viimevuoden joululahjakuvia. Nekin olivat ihania. Olen tainnut ennenkin sanoa, että tykkään antaa itse tehtyjä lahjoja. Ne tulevat minulle halvemmaksi ja ilahduttavat yleensä lahjansaajaa enemmän, kuin ostettu lahja. Ja minusta on ihanaa ajatella lahjan saajaa lahjaa tehdessä ja suunnitella lahjasta juuri sellainen, kuin kuvittelisin lahjansaajan toivovan. Eikö yhteen sukkapariin saakin neulottua paljon hyviä ajatuksia ja kiitollisuutta. Ylemmät sukat neuloin kahdelle ystävälleni, jotka ovat olleet minulle valtavan tärkeitä muutaman viimevuoden aikana. He ovat ne ihmiset, joille soitan ensimmäisenä, kun tarvitsen apua tai olen huolissani jostakin. Tai jos minulla on jotain mukavaa kerrottavaa, jonka haluan jakaa jonkun kanssa. Kiitos kun olette elämässäni <3 Alemmat raitasukat tulivat kahdelle kummipojalleni. Ne neuloin kokonaan jämälangoista ja tein joustinneuletta myös jalkaterän päälle, jotta sukat pysyvät varmasti hyvin jalassa ulkona leikkiessä. Niiden ulkonäöstä en ole niin ylpeä, mutta ihan perus toimivat sukathan nuo ovat, eikö se ole pääasia? Ompelin myös parit kangaskorit viimevuotisesta Marimekon kankaasta, jonka nimeä en nyt muista. Tuosta kankaasta joka tapauksessa, josta ompelin muinoin itsellenikin kangaskoreja. Minusta nämä ovat helppo ja kiva lahjaidea. Jos siellä joku vielä miettii joululahjoja tälle vuodelle, ohje näihin kangaskoreihin löytyy viimekeväisestä postauksestani . Myös tällaiset vohvelikankaasta ommellut käsipyyhkeet ovat nopea ja helppo ja käytännöllinen lahjaidea. Olkaapa hyvä! :D Onko siellä muita, jotka tykkäävät tehdä joululahjat itse? Vai onko arki niin kiireistä, ettei sellaiselle jää aikaa, vaikka muuten lahjojen itse tekeminen kiinnostaisikin? Ai niin ja edellisessä blogipostauksessani on tietoa minun ja siskoni suunnittelemien joulukorttien ennakkotilauksesta. Käykäähän katsomassa sekin, jos tämän vuoden joulukortit ovat vielä hankkimatta. Aikaa ennakkotilauksen tekemiseen on enää tämän viikon sunnuntaihin! Neulonta ja virkkaus • Ompelu • Ideoita ja inspiraatiota 0 kommenttia 10 likes Is unliked 10 Iiris | Kehräten Yrittäjyyshaaveita ja uusi kuosi 23.10.2021 Vähän aikaa sitten sain tietää, että minut on hyväksytty työkkärin yrittäjyyskurssille, joka alkaa reilun viikon kuluttua. Jännittää hirveästi ja ahdistaakin. Mutta samaan aikaan olen innoissani. Ehkä minun unelmani kehittyy taas hieman konkreettisemmaksi ja saan vastauksia kysymyksiini. En nyt taida sen tarkemmin avata, mikä minua kurssissa jännittään ja ahdistaa. Varmaan arvaatte, että se liittyy vahvasti epävarmuuteen itsestäni ja osaamisestani. No joka tapauksessa uskon selviäväni ja pärjääväni aivan hyvin jännityksestäni huolimatta. Ja mikä oikeastaan on pahinta, mitä voisi tapahtua? Kai että sekoaisin kaikkine ahdistuksineni ja epävarmuuksineni. Etten tulisi hyväksytyksi ja ymmärretyksi, että joutuisin häpeämään itseäni ja käytöstäni. Ja no, häpeähän ei ole vaarallista, vaikkei se kivalta tunnukaan. No niin, jännityksen ja häpeän täyteisiä viikkoja siis tulossa. Mutta jos kaikki menee hyvin, ehkä huomaan, että kelpaan kurssille epävarmana ja epätäydellisenä itsenäni ja ettei minun oikeastaan tarvitse ahdistua ja pelätä ja hävetä niin valtavasti. Eikö koko kurssin tarkoitus ole oppiminen, kysyminen ja yritysidean kehittäminen? Ei mikään oman osaamisen ja erinomaisuuden esiin tuominen ja aukoton todistaminen. Sitten asiaan, eli tähän ihanaan kukkakuosiin, jonka sain valmiiksi tällä viikolla. Minusta siitä tuli kaunis. En vain vielä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä näiden kuosieni kanssa. Alkaa kuosisuunnittelijaksi vai kangaskauppiaaksi vai tapettitehtailijaksi vai ommella myyntiin valmiita tuotteita kuten tyynynpäällisiä ja keittiöpyyhkeitä vai myydä paperituotteita kuten kortteja ja vihkoja ja lahjapaperia ja julisteita? En minä vaan tiedä, mistä ja miten aloittaa. Idea kuosiin lähti loppukesällä tällaisesta maalauskokeilusta. Rakastuin maalauksen väreihin ja ideaan, mutta muokkasin sitä lopulliseen kuosiini siistimmäksi sekä rytmiltään pehmeämmäksi ja kauniimmaksi. Ja tietenkin saumattomasti jatkuvaksi kuvioksi. Olen mielessäni kehitellyt järkevää tapaa tehdä jatkuvaa kuviota helposti käsin maalaamalla (koska en ole jaksanut opetella piirtämään digitaalisesti ja pidän myös yleensä enemmän käsin tehdystä jäljestä). Tässä projektissa pääsin testaamaan menetelmääni käytännössä. Ja voitteko uskoa, se toimi?! En ole koskaan opiskellut kuosisuunnittelua ja en siis tiedä, miten asiat pitäisi tehdä oikeaoppisesti, mutta onnekseni minulla on aivot, jotka tykkäävät pohtia ja ratkaista tällaisia ongelmia. Joten minä teen asiat omalla tavallani. Toisaalta ehkä olisi hyväksi myös teoriassa perehtyä kuosisuunnitteluun ja tietää, millaisia tapoja tehdä asioita, on jo keksitty (niin ei tarvitsisi turhaan itse keksiä kaikkea uudestaan). No niin, käytännössä kuosini koostuu kahdesta vinoneliön muotoisesta alueesta. Ensin maalasin ja viimeistelin tämän ensimmäisen alueen. Skannasin sen talteen, jonka jälkeen tuhosin sen. Eli leikkasin kuvion irti paperista ja pilkoin sen sekä vaaka- että pystysuunnassa kahteen osaan (yhteensä neljään osaan). Osista kokosin "kehykset" eli raportin reunat, jolloin raporttia toistettaessa kuvio jatkuu kauniisti, eikä raporttien väliin jää valkoista tyhjää tilaa. "Kehykset" kiinnitin maalausalustaan tyhjän paperin päälle ja maalasin sen sisään jäävään aukkoon kuvion loppuosan siten, että se sopi järkevästi yhteen ensimmäisen osan kanssa. Skannasin toisenkin kuvioalueen ja yhdistin alueet digitaalisesti yhtenäiseksi kuosiksi. Aika helppoa loppujen lopuksi. Ja minusta tästä tuli ihana. Vähän lälly, mutta minä olenkin lällyyden ystävä. Ja Myykin oli aika ihana nukkuessaan vieressäni lattialla minun maalatessa kuosiani. Sellainen söpö pötkö. No niin, tämä riittäköön tällä kertaa. Mitä teille kuuluu? Tänne Rovaniemelle satoi tällä viikolla lunta ja ulkona näyttää ihan maaliskuulta. Minulla on ollut orastavaa joulufiilistä ja ensiviikonloppuna mennään ystäväporukalla Kalajoelle mökkeilemään. Ehkä elämä on oikeastaan aika ihanaa. Piirustus ja maalaus • Päiväkirja • Ideoita ja inspiraatiota 1 kommentti 10 likes Is unliked 10 K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus Näytä kaikki Seuraa minua Instagramissa joulukuu 2021 (1) 1 päivitys marraskuu 2021 (1) 1 päivitys lokakuu 2021 (3) 3 päivitystä syyskuu 2021 (2) 2 päivitystä elokuu 2021 (2) 2 päivitystä heinäkuu 2021 (3) 3 päivitystä kesäkuu 2021 (1) 1 päivitys toukokuu 2021 (3) 3 päivitystä huhtikuu 2021 (2) 2 päivitystä maaliskuu 2021 (3) 3 päivitystä helmikuu 2021 (1) 1 päivitys tammikuu 2021 (2) 2 päivitystä Arkisto: Sivun alkuun

Näytä kaikki