Hae sivustolta

79 kohdetta löytyi

Blogipäivitykset (73)

  • Itse tehtyjä ja suunniteltuja kesävaatteita

    7.9.2022 Alkaneen syksyn kunniaksi esittelen tänä kesänä tekemäni kesävaatteet. Heinäkuussa neuloin itselleni kesätopin omasta päästä ilman ohjetta. Siskoni oli ostanut ruskeaa puuvillalankaa kirpparilta ja sain häneltä yli jääneet langat itselleni. Instagramissa kaikki tuntuivat neulovan kesätoppeja ja minusta alkoi tuntua, että minäkin tarvitsen ainakin yhden neuletopin elämääni. Mielikuvani oli neuletoppi v-pääntiellä, lyhyellä helmalla ja kukkaisella helmapitsillä. Tätä mielikuvaa lähdin toteuttamaan. Aloitin neulomisen olkaimista ja neuloin topin ylhäältä alaspäin. Näin minun ei tarvinnut tehdä mallitilkkua, koska olkaimeen tarvittava silmukkamäärä oli helppo arvioida silmämääräisesti. Siitä vain sitten lisäyksiä tekemään ja etukappaletta kasvattamaan. Puikoiksi valitsin langan suosituksen mukaan 2,5 mm puikot. Olkaimet ja topin yläosan reunakaitaleet neuloin 1o 1n -joustinneuletta ja miehustan sileää neuletta. Lisäykset tein langankiertoina, jolloin ne muodostivat topin yläreunaan kauniin reikäkuvion. Taka- ja etukappaleet tein täsmälleen samanlaisiksi, joten toppia voi käyttää kummin päin vain, jolloin se kuluu tasaisemmin ja kestää käytössä toivottavasti pidempään. Topin koon arvioinnissa käytin apuna vanhaa minulle sopivan kokoista trikootoppia. Ehdottomasti prosessin vaikein osa oli helman pitsikuvion suunnittelu. Minulla ei juurikaan ole kokemusta pitsineuleen suunnittelusta ja siihen nähden tämä onnistui minusta hyvin. Ajatuksenani oli kukkaa muistuttava kuvio, joka saisi helman alareunan aaltoilemaan kauniisti. Inspiraation sain Instagramista @knittingforsif:n kauniista pitsikuviosta, jota en kuitenkaan voinut hyödyntää sellaisenaan, koska lankani oli niin paljon ohuempaa, että kuviosta olisi tullut liian pieni. Lähdin siis suunnittelemaan jotain omaa, mutta vaikutelmaltaan hieman samankaltaista. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta toinen kelpasi minulle. Minusta siitä tuli lopulta aika kaunis, vaikka hieman erilainen kuin olin alun perin ajatellut. Muuta parannettavaa en tästä topista keksi, kuin että olkaimet venyivät käytössä aavistuksen verran liian pitkiksi. Ne täytyy yrittää saada lyhennettyä ennen seuraavaa kesää, jotta toppia olisi mukavampi käyttää. Toisena itsetehtynä kesävaatteena haluaisin esitellä nämä ihanat ja kevyet, viskoosikankaasta ommellut culottes-housut. Suunnittelin näiden housujen ompelua jo keväällä. Löysin sopivan kankaan kuitenkin vasta heinäkuussa ja ompelemaan ehdin elokuun puolella. No tänä vuonna lämpimät kelit jatkuivat vielä elokuun loppuun, joten ehdin näitä kuitenkin vielä käyttämään. Ompelin housut kaavalla, jonka tein viime syksynä ompelemiini pellavahousuihin. (Tästä löydät noista housuista kirjoittamani postauksen, jos et ole sitä vielä nähnyt.) Itse prosessista minulla ei ole sen enempää sanottavaa. Nämä olivat jo kolmannet tällä kaavalla ompelemani housut, joten kaikki sujui vaivattomasti ilman sen suurempia yllätyksiä. Muuton jälkeen olen asunut yksiössä, joten minulla ei ole erillistä huonetta, jonka oven saisi suljettua. Niinpä pientä haastetta kankaiden kanssa touhutessa on aiheuttanut kattieni halu osallistua kaikkeen tekemiseen. Kankaan ja kaavojen päällä makoilu, kankaan alle möyriminen ja sen ruttaaminen ja leikatessa viiksien tai kuonon työntäminen saksien väliin kun on niin mukavaa. Haaveilen työhuoneesta suurine leikkuupöytineen, jolle kangasta mahtuu kunnolla levittelemään. Ehkä minulla on sellainen vielä joskus. Haaveilen myös omasta ompelukoneesta. Muuton jälkeen lähin lainattavissa oleva ompelukone on 9 km pyöräilymatkan päässä, joten sinne lähteminen vaatii aina pientä viitseliäisyyttä. Toisaalta kaappini ovat jo muutenkin täynnä tavaraa, joten puolensa kaikella. No joka tapauksessa. Näitä housuista tuli ihanan kevyet, viileät ja laskeutuvat. Täydelliset kesähousut siis. Tätä kangasta en kuitenkaan voi suositella. Ostin kauniin ja ihanan vihreän palloviskoosin Eurokankaasta, mutta taas kerran jouduin toteamaan, että sieltä ostetut kankaat eivät kestä käyttöä. Tai sitten olen vain sattunut ostamaan kaupan halvimmat ja huonoimmat kankaat. Näihin housuihin on muutaman pesukerran ja vähäisen käytön jälkeen jo muodostumassa nukkaa, joka ei yleensä ole tällaisissa viskoosikankaissa ollut ongelmana. Lisäksi kankaaseen tulee helposti valkoisia rantuja, kun se vähänkään takertuu johonkin terävään kuten kissan kynsiin tai neulaan. No, housut kestävät sen minkä kestävät ja käytän näitä sitten vaikka vain kotona, missä pieni epäsiisteys ei haittaa. Tuntuu hassulta katsoa näitä muutama viikko sitten otettuja valokuvia, kun ne näyttävät niin kesäisiltä. Nyt mieli on jotenkin kääntynyt jo syksyyn ja kesä tuntuu hyvin kaukaiselta. Ei sillä, nykyään tykkään myös syksystä, vaikka se vähän haikea onkin. Minua saa muuten seurata myös Instagramissa (@kehraten), ellet jo satu minua siellä seuraamaan. Olen viime aikoina opetellut aktiivisemmaksi Instan päivittäjäksi ja jakanut projektejani ja niiden etenemistä siellä aktiivisemmin, kuin täällä blogin puolella. Blogi postauksen aloittaminen tuntuu välillä työläältä ja siksi tämä hidas, postaus kuukaudessa tahti on näköjään muodostunut nykyiseksi vakioksi. Tavoitteenani olisi kyllä päivittää blogiakin hieman aktiivisemmin, vähintään pari kertaa kuussa, mutta olen antanut itselleni löysää. Tämän on kuitenkin tarkoitus olla minulle mukava harrastus eikä stressin aiheuttaja. Ehkä tapaamme täällä blogissa vielä toistamiseen tämän kuun puolella. Silloin luvassa vitriinikaapin tuunausta tai sitten jotain muuta. Sitä odotellessa käy katsomassa vitriinikaapin tuunausprojekti Insta-profiilini kohokohdista.

  • Minun Syli-neuletakkini

    12.8.2022 Kevättalvella neuloin itselleni Leeni Hoimelan suunnitteleman Syli-neuletakin Dropsin Alpaca-langasta. Käyttämäni lanka oli ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tein melko paljon muokkauksia silmukka- ja kerrosmääriin, jotta sain oikean kokoisen neuletakin. Vaikka lankani olikin ohuempaa, käytin muistaakseni ohjeen mukaisia puikkoja, koska käsialani on melko tiukkaa ja halusin neuloksesta kevyttä ja laskeutuvaa. Löyhän neuloksen huono puoli on kuitenkin, että siihen tulee melko herkästi lankalenkkejä, jos neuletakki sattuu takertumaan jonnekin (tai jos Muru harrastaa yhtä lempipuuhistaan eli neuletakin sisään kaivautumista). No nehän saa aina korjattua, mutta vaatii aina pientä viitseliäisyyttä. Siksi luulen, etten tule käyttämään tätä neuletakkia niin paljon arkena kotona ollessa. Neuletakin tekemisestä on jo sen verran pitkä aika, etten juurikaan muista, millainen neulomisprosessi oli. Sen muistan, että pitkän helman neulominen oli ihanan rentoa ja aivotonta hommaa. Varsinkin kun ohjeesta poiketen neuloin oikeat kerrokset kaikki silmukat oikein ja nurjat kerrokset 1 o, 1n -joustinneuletta, koska halusin minimoida nurjien silmukoiden neulomisen. Ja se kannatti, sillä vaikka neuletakki neulottiin tasona, vastaan ei koskaan tullut täysin nurjia kerroksia. (Ohjeessa siis ohjeistettiin neulomaan oikeat kerrokset joustinneuletta ja nurjat kerrokset nurin.) En tiedä miksi ohjeessa oli ohjeistettu toisin ja oliko sillä jokin merkitys lopputulokseen, mutta minusta neuletakista tuli aivan hyvä näinkin. Yllätyksenä minulle tuli, kuinka paljon tällainen löyhä alpakka-neulos venähtää viimeistelyssä. Takki sai varmaan lähes 15 cm lisää pituutta kastelussa ja näin ollen taskut asettuivat lopulta mielestäni liian alas. En kuitenkaan ole jaksanut korjata asiaa, teen sen ehkä joskus, jos liian alhaalla olevat taskut alkavat aivan toden teolla ärsyttää. Ulkonäöllisesti asia ei minua niin paljon haittaa, mutta minua häiritsee se tunne, kun kädet eivät kunnolla yllä taskujen pohjalle. Lisäksi olen ajatellut ommella neuletakin niskaan joustamattoman nauhan, jolloin se ei pääse käytössä liikaa venymään ja neuletakki pysyy paremmin päällä. Punon todennäköisesti neuletakin langasta ohuen nyörin ja ompelen sen käsin reunalistan sisempään reunaan takakappaleen raglansaumojen väliselle matkalle. Reilu viikko sitten kävin kuvaamassa neuletakkia Jyväsjärven rannassa. Rannalla oli sorsia ja vanha mies, joka kameran ja jalustan nähdessään kyseli, olenko lintuja kuvaamassa. Selitin etten ole, vaan kuvaan vain neuletakkiani. Hämmentynyt mies sai sanottua vain että "onhan se kyllä..." En tiedä, mikä oli ja millainen oli, mutta päätin kuulla sen niin että neuletakkini oli hänestäkin upea ja kuvaamisen arvoinen. Minusta se on ainakin.

  • Muistoja ja matonkuteita

    15.7.2022 Olen leikannut matonkuteita pitkään suunnitelmissa ollutta olohuoneen mattoa varten. Tarkoituksenani on ollut päästä eroon kaikista sellaisista vanhoista tekstiileistä, joita ei enää kannata korjata ja joita en usko käyttäväni uudelleen ompelumateriaalina. Kuteita on kertynyt kevään ja kesän mittaan kerä silloin ja toinen tällöin ja nyt olen saanut leikeltyä kaikki minulta löytyvät ylimääräiset vanhat tekstiilit. Keriä on jo melko paljon, mutta todennäköisesti nämä eivät kuitenkaan riitä edes puoleen väliin. Joudun ehkä ostamaan lisäksi valmista kudetta tai haalimaan jostain lisää leikeltävää. Haluaisin lisää punertavia ja lämpimiä sävyjä. Ehkä vähän viininpunaista, oranssinruskeaa, vaaleanpunaista ja beigeä. Minulla on ollut vaikeuksia päättää, millä tekniikalla haluaisin maton toteuttaa. Vuosi sitten suunnittelin yksiväristä neulottua mattoa, mutta siitä suunnitelmasta olen tainnut luopua neulotun maton epäkäytännöllisyyden vuoksi. Neuloin tuon edellisen kuvan oikeasta reunasta pilkistävän ihanan valkoisen pitsimaton reilu vuosi sitten ja vaikka se onkin kaunis, se ei pysy siististi paikoillaan vaan venyy joka suuntaan ja on jatkuvasti epäsiistinä myttynä lattialla. Haluan maton olevan tarpeeksi jämäkkä, ettei sitä tarvitse kokoajan olla suoristamassa ja oikomassa. Lisäksi maton tulisi olla helposti pestävä, koska kissojen kanssa matot ovat milloin missäkin sotkussa. Niin ja tietenkin maton on oltava myös kaunis. Pitkään olen haaveillut kangaspuiden vuokraamisesta ja maton kutomisesta, mutta nyt on yhtäkkiä tullut niin malttamaton olo tuon maton kanssa, että halusin päästä tekemään sitä heti. Niinpä päätin lopulta kokeilla maton virkkaamista. Aluksi epäilin hieman, miten itse leikatun matonkuteen virkkaaminen onnistuu, mutta yllättävän hyvin se on onnistunut. Trikoovaatteista leikatun kuteen virkkaaminen ei juurikaan eroa kaupan valmiista trikookuteesta ja farkuista ja lakanakankaasta leikattu kude on vain raskaampaa virkata. Lisäksi lakanakankaasta leikattu kude repeää helposti poikki käännöskohdista, joten virkatessa täytyy olla hieman varovaisempi. Tämän hetkinen mattosuunnitelma on värikkäitä vinoneliöitä valkoisella pohjalla. Mutta saa nähdä, mihin ajatus vielä matkan varrella muotoutuu. Joka tapauksessa värikkäistä pienistä matonkudekeristä virkkaaminen on kuin maalaamista. Ja se on aika ihanaa. Matonkuteita leikatessa ajatukseni ovat usein olleet lapsuuden käsityömuistoissa. Etenkin niissä muistoissa, jotka liittyvät kahteen mummuuni ja matonkuteisiin. Lapsuuden valokuva-albumistani löytyi muutama kuvakin noista hetkistä, joten tässäpä vielä nekin teidän iloksenne. En kestä kuinka söpö pieni Iiris näissä kuvissa on ja ihan samanlainen keskittynyt ilme, kuin nykyäänkin. Jos vertaat tämän postauksen ensimmäisiin kuviin, tiedät mistä puhun. Ensimmäinen kosketukseni matonkuteisiin oli 5-6 vuotiaana. Oltiin perheeni kanssa kylässä mummulassa, kun mummu oli leikkaamassa matonkuteita. Minä tietenkin olin kiinnostunut mummun puuhista. Katselin ja kyselin ja jonkin aikaa vierestä seurattuani kysyin, saisinko minäkin leikata. Lapsena rakastin leikkaamista. Yksi lempipuuhistani oli leikata hienoja kuvia sanomalehdistä ja mainoslehtisistä. Parhaita aarteita löytyi yleensä kännykkä- ja kirjamainoksista. Joka tapauksessa, rakastin leikkaamista ja matonkuteiden leikkaaminen näytti minusta mukavalta. Mummu uskoi minun pian kyllästyvän, mutta antoi minulle kuitenkin pinkin kangassuikaleen ja sakset. Ja kohta minä pyysin jo lisää leikattavaa. Opin, että edestakaisin leikkaamalla kangastilkusta saa pitkän pitkän pötkön. Käännöksissä piti muistaa olla tarkkana, ettei vahingossa leikkaa liian pitkälle ja kude napsahda poikki. Olin ylpeä, miten hienosti ja suoraan osasin leikata. Välillä tietenkin sakset saattoivat lipsahtaa niin, että syntyi pieni kuoppa, mutta ei oikeasti paljon koskaan, ihan totta. Mummu selvästi näki innostukseni, koska lähtiessämme antoi minulle mukaan kangastilkkuja leikeltäväksi ja lupasi, että pääsen joskus hänen kanssaan kutomaan mattoja leikkaamistani kuteista. Myös äidiltä sain joitain vanhoja lakanoita leikattavaksi. Itse maton kutomisesta en muista juuri muuta, kuin että oli jännää nähdä, miten matto alkaa muodostua. Sain istua mummun vieressä penkillä, pujottaa sukkulalla kuteita loimien väliin ja paukuttaa luhalla kuteet tiiviisti paikoilleen. Ja senkin muistan, että pienen uteliaan serkkuni pää jäi yhdellä kunnon pamauksella luhan ja kangaspuiden väliin ja itkuhan siinä seurasi. Myös toisen mummun kanssa pääsin lapsena leikkaamaan matonkuteita. Olin mummulassa kesälomalla ja leikkasin mummun kanssa matonkuteita terassilla. Silloin opin, että puuvillakangasta voi repiä ja se repeää aivan suoraan. Siitä muistan olleeni ihmeissäni. Se mummu oli innokas virkkaaja ja tietenkin minä sitten innostuin myös virkkaamisesta. Jollain toisella mummulalomalla leikattiin muovisista leipäpusseista kudetta ja virkattiin kuteista mattoja. Tai saattaa olla ettei minun luomuksesta aivan mattoa tullut, mutta mummu oli tosi nopea ja taitava virkkaaja ja teki vaikka miten monta mattoa. Ja näiden leipäpussivirkkausten innoittamana virkkasin muutama vuosi sitten parvekkeelleni sään kestävää mattoa jätesäkeistä ja valkoisista roskapusseista. Matto jäi inspiraation lopahdettua suunniteltua lyhemmäksi, mutta on se kulkenut mukanani tähän asti ja ollut kynnysmattona oikein käyttökelpoinen. Nämä mukavat kokemukset mummujeni kanssa ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet käsityöinnostukseni syntymiseen. Ei siis voi kuin kiittää, että he ovat ottaneet mukaan ja näyttäneet, mitä kaikkea ihanaa omilla käsillä voikaan tehdä.

Näytä kaikki

Sivut (6)

  • Kehräten | Blogi

    Iiris | Kehräten Itse tehtyjä ja suunniteltuja kesävaatteita 7.9.2022 Alkaneen syksyn kunniaksi esittelen tänä kesänä tekemäni kesävaatteet. Heinäkuussa neuloin itselleni kesätopin omasta päästä ilman ohjetta. Siskoni oli ostanut ruskeaa puuvillalankaa kirpparilta ja sain häneltä yli jääneet langat itselleni. Instagramissa kaikki tuntuivat neulovan kesätoppeja ja minusta alkoi tuntua, että minäkin tarvitsen ainakin yhden neuletopin elämääni. Mielikuvani oli neuletoppi v-pääntiellä, lyhyellä helmalla ja kukkaisella helmapitsillä. Tätä mielikuvaa lähdin toteuttamaan. Aloitin neulomisen olkaimista ja neuloin topin ylhäältä alaspäin. Näin minun ei tarvinnut tehdä mallitilkkua, koska olkaimeen tarvittava silmukkamäärä oli helppo arvioida silmämääräisesti. Siitä vain sitten lisäyksiä tekemään ja etukappaletta kasvattamaan. Puikoiksi valitsin langan suosituksen mukaan 2,5 mm puikot. Olkaimet ja topin yläosan reunakaitaleet neuloin 1o 1n -joustinneuletta ja miehustan sileää neuletta. Lisäykset tein langankiertoina, jolloin ne muodostivat topin yläreunaan kauniin reikäkuvion. Taka- ja etukappaleet tein täsmälleen samanlaisiksi, joten toppia voi käyttää kummin päin vain, jolloin se kuluu tasaisemmin ja kestää käytössä toivottavasti pidempään. Topin koon arvioinnissa käytin apuna vanhaa minulle sopivan kokoista trikootoppia. Ehdottomasti prosessin vaikein osa oli helman pitsikuvion suunnittelu. Minulla ei juurikaan ole kokemusta pitsineuleen suunnittelusta ja siihen nähden tämä onnistui minusta hyvin. Ajatuksenani oli kukkaa muistuttava kuvio, joka saisi helman alareunan aaltoilemaan kauniisti. Inspiraation sain Instagramista @knittingforsif :n kauniista pitsikuviosta, jota en kuitenkaan voinut hyödyntää sellaisenaan, koska lankani oli niin paljon ohuempaa, että kuviosta olisi tullut liian pieni. Lähdin siis suunnittelemaan jotain omaa, mutta vaikutelmaltaan hieman samankaltaista. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta toinen kelpasi minulle. Minusta siitä tuli lopulta aika kaunis, vaikka hieman erilainen kuin olin alun perin ajatellut. Muuta parannettavaa en tästä topista keksi, kuin että olkaimet venyivät käytössä aavistuksen verran liian pitkiksi. Ne täytyy yrittää saada lyhennettyä ennen seuraavaa kesää, jotta toppia olisi mukavampi käyttää. Toisena itsetehtynä kesävaatteena haluaisin esitellä nämä ihanat ja kevyet, viskoosikankaasta ommellut culottes-housut. Suunnittelin näiden housujen ompelua jo keväällä. Löysin sopivan kankaan kuitenkin vasta heinäkuussa ja ompelemaan ehdin elokuun puolella. No tänä vuonna lämpimät kelit jatkuivat vielä elokuun loppuun, joten ehdin näitä kuitenkin vielä käyttämään. Ompelin housut kaavalla, jonka tein viime syksynä ompelemiini pellavahousuihin. (Tästä löydät noista housuista kirjoittamani postauksen, jos et ole sitä vielä nähnyt.) Itse prosessista minulla ei ole sen enempää sanottavaa. Nämä olivat jo kolmannet tällä kaavalla ompelemani housut, joten kaikki sujui vaivattomasti ilman sen suurempia yllätyksiä. Muuton jälkeen olen asunut yksiössä, joten minulla ei ole erillistä huonetta, jonka oven saisi suljettua. Niinpä pientä haastetta kankaiden kanssa touhutessa on aiheuttanut kattieni halu osallistua kaikkeen tekemiseen. Kankaan ja kaavojen päällä makoilu, kankaan alle möyriminen ja sen ruttaaminen ja leikatessa viiksien tai kuonon työntäminen saksien väliin kun on niin mukavaa. Haaveilen työhuoneesta suurine leikkuupöytineen, jolle kangasta mahtuu kunnolla levittelemään. Ehkä minulla on sellainen vielä joskus. Haaveilen myös omasta ompelukoneesta. Muuton jälkeen lähin lainattavissa oleva ompelukone on 9 km pyöräilymatkan päässä, joten sinne lähteminen vaatii aina pientä viitseliäisyyttä. Toisaalta kaappini ovat jo muutenkin täynnä tavaraa, joten puolensa kaikella. No joka tapauksessa. Näitä housuista tuli ihanan kevyet, viileät ja laskeutuvat. Täydelliset kesähousut siis. Tätä kangasta en kuitenkaan voi suositella. Ostin kauniin ja ihanan vihreän palloviskoosin Eurokankaasta, mutta taas kerran jouduin toteamaan, että sieltä ostetut kankaat eivät kestä käyttöä. Tai sitten olen vain sattunut ostamaan kaupan halvimmat ja huonoimmat kankaat. Näihin housuihin on muutaman pesukerran ja vähäisen käytön jälkeen jo muodostumassa nukkaa, joka ei yleensä ole tällaisissa viskoosikankaissa ollut ongelmana. Lisäksi kankaaseen tulee helposti valkoisia rantuja, kun se vähänkään takertuu johonkin terävään kuten kissan kynsiin tai neulaan. No, housut kestävät sen minkä kestävät ja käytän näitä sitten vaikka vain kotona, missä pieni epäsiisteys ei haittaa. Tuntuu hassulta katsoa näitä muutama viikko sitten otettuja valokuvia, kun ne näyttävät niin kesäisiltä. Nyt mieli on jotenkin kääntynyt jo syksyyn ja kesä tuntuu hyvin kaukaiselta. Ei sillä, nykyään tykkään myös syksystä, vaikka se vähän haikea onkin. Minua saa muuten seurata myös Instagramissa (@kehraten) , ellet jo satu minua siellä seuraamaan. Olen viime aikoina opetellut aktiivisemmaksi Instan päivittäjäksi ja jakanut projektejani ja niiden etenemistä siellä aktiivisemmin, kuin täällä blogin puolella. Blogi postauksen aloittaminen tuntuu välillä työläältä ja siksi tämä hidas, postaus kuukaudessa tahti on näköjään muodostunut nykyiseksi vakioksi. Tavoitteenani olisi kyllä päivittää blogiakin hieman aktiivisemmin, vähintään pari kertaa kuussa, mutta olen antanut itselleni löysää. Tämän on kuitenkin tarkoitus olla minulle mukava harrastus eikä stressin aiheuttaja. Ehkä tapaamme täällä blogissa vielä toistamiseen tämän kuun puolella. Silloin luvassa vitriinikaapin tuunausta tai sitten jotain muuta. Sitä odotellessa käy katsomassa vitriinikaapin tuunausprojekti Insta-profiilini kohokohdista. Pukeutuminen • Ideoita ja inspiraatiota • Ompelu 0 kommenttia 3 tykkäystä. Julkaisussa ei ole tykkäysmerkintää 3 Iiris | Kehräten Minun Syli-neuletakkini 12.8.2022 Kevättalvella neuloin itselleni Leeni Hoimelan suunnitteleman Syli-neuletakin Dropsin Alpaca-langasta. Käyttämäni lanka oli ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tein melko paljon muokkauksia silmukka- ja kerrosmääriin, jotta sain oikean kokoisen neuletakin. Vaikka lankani olikin ohuempaa, käytin muistaakseni ohjeen mukaisia puikkoja, koska käsialani on melko tiukkaa ja halusin neuloksesta kevyttä ja laskeutuvaa. Löyhän neuloksen huono puoli on kuitenkin, että siihen tulee melko herkästi lankalenkkejä, jos neuletakki sattuu takertumaan jonnekin (tai jos Muru harrastaa yhtä lempipuuhistaan eli neuletakin sisään kaivautumista). No nehän saa aina korjattua, mutta vaatii aina pientä viitseliäisyyttä. Siksi luulen, etten tule käyttämään tätä neuletakkia niin paljon arkena kotona ollessa. Neuletakin tekemisestä on jo sen verran pitkä aika, etten juurikaan muista, millainen neulomisprosessi oli. Sen muistan, että pitkän helman neulominen oli ihanan rentoa ja aivotonta hommaa. Varsinkin kun ohjeesta poiketen neuloin oikeat kerrokset kaikki silmukat oikein ja nurjat kerrokset 1 o, 1n -joustinneuletta, koska halusin minimoida nurjien silmukoiden neulomisen. Ja se kannatti, sillä vaikka neuletakki neulottiin tasona, vastaan ei koskaan tullut täysin nurjia kerroksia. (Ohjeessa siis ohjeistettiin neulomaan oikeat kerrokset joustinneuletta ja nurjat kerrokset nurin.) En tiedä miksi ohjeessa oli ohjeistettu toisin ja oliko sillä jokin merkitys lopputulokseen, mutta minusta neuletakista tuli aivan hyvä näinkin. Yllätyksenä minulle tuli, kuinka paljon tällainen löyhä alpakka-neulos venähtää viimeistelyssä. Takki sai varmaan lähes 15 cm lisää pituutta kastelussa ja näin ollen taskut asettuivat lopulta mielestäni liian alas. En kuitenkaan ole jaksanut korjata asiaa, teen sen ehkä joskus, jos liian alhaalla olevat taskut alkavat aivan toden teolla ärsyttää. Ulkonäöllisesti asia ei minua niin paljon haittaa, mutta minua häiritsee se tunne, kun kädet eivät kunnolla yllä taskujen pohjalle. Lisäksi olen ajatellut ommella neuletakin niskaan joustamattoman nauhan, jolloin se ei pääse käytössä liikaa venymään ja neuletakki pysyy paremmin päällä. Punon todennäköisesti neuletakin langasta ohuen nyörin ja ompelen sen käsin reunalistan sisempään reunaan takakappaleen raglansaumojen väliselle matkalle. Reilu viikko sitten kävin kuvaamassa neuletakkia Jyväsjärven rannassa. Rannalla oli sorsia ja vanha mies, joka kameran ja jalustan nähdessään kyseli, olenko lintuja kuvaamassa. Selitin etten ole, vaan kuvaan vain neuletakkiani. Hämmentynyt mies sai sanottua vain että "onhan se kyllä..." En tiedä, mikä oli ja millainen oli, mutta päätin kuulla sen niin että neuletakkini oli hänestäkin upea ja kuvaamisen arvoinen. Minusta se on ainakin. Neulonta ja virkkaus • Pukeutuminen • Ideoita ja inspiraatiota 0 kommenttia 11 tykkäystä. Julkaisussa ei ole tykkäysmerkintää 11 Iiris | Kehräten Muistoja ja matonkuteita 15.7.2022 Olen leikannut matonkuteita pitkään suunnitelmissa ollutta olohuoneen mattoa varten. Tarkoituksenani on ollut päästä eroon kaikista sellaisista vanhoista tekstiileistä, joita ei enää kannata korjata ja joita en usko käyttäväni uudelleen ompelumateriaalina. Kuteita on kertynyt kevään ja kesän mittaan kerä silloin ja toinen tällöin ja nyt olen saanut leikeltyä kaikki minulta löytyvät ylimääräiset vanhat tekstiilit. Keriä on jo melko paljon, mutta todennäköisesti nämä eivät kuitenkaan riitä edes puoleen väliin. Joudun ehkä ostamaan lisäksi valmista kudetta tai haalimaan jostain lisää leikeltävää. Haluaisin lisää punertavia ja lämpimiä sävyjä. Ehkä vähän viininpunaista, oranssinruskeaa, vaaleanpunaista ja beigeä. Minulla on ollut vaikeuksia päättää, millä tekniikalla haluaisin maton toteuttaa. Vuosi sitten suunnittelin yksiväristä neulottua mattoa, mutta siitä suunnitelmasta olen tainnut luopua neulotun maton epäkäytännöllisyyden vuoksi. Neuloin tuon edellisen kuvan oikeasta reunasta pilkistävän ihanan valkoisen pitsimaton reilu vuosi sitten ja vaikka se onkin kaunis, se ei pysy siististi paikoillaan vaan venyy joka suuntaan ja on jatkuvasti epäsiistinä myttynä lattialla. Haluan maton olevan tarpeeksi jämäkkä, ettei sitä tarvitse kokoajan olla suoristamassa ja oikomassa. Lisäksi maton tulisi olla helposti pestävä, koska kissojen kanssa matot ovat milloin missäkin sotkussa. Niin ja tietenkin maton on oltava myös kaunis. Pitkään olen haaveillut kangaspuiden vuokraamisesta ja maton kutomisesta, mutta nyt on yhtäkkiä tullut niin malttamaton olo tuon maton kanssa, että halusin päästä tekemään sitä heti. Niinpä päätin lopulta kokeilla maton virkkaamista. Aluksi epäilin hieman, miten itse leikatun matonkuteen virkkaaminen onnistuu, mutta yllättävän hyvin se on onnistunut. Trikoovaatteista leikatun kuteen virkkaaminen ei juurikaan eroa kaupan valmiista trikookuteesta ja farkuista ja lakanakankaasta leikattu kude on vain raskaampaa virkata. Lisäksi lakanakankaasta leikattu kude repeää helposti poikki käännöskohdista, joten virkatessa täytyy olla hieman varovaisempi. Tämän hetkinen mattosuunnitelma on värikkäitä vinoneliöitä valkoisella pohjalla. Mutta saa nähdä, mihin ajatus vielä matkan varrella muotoutuu. Joka tapauksessa värikkäistä pienistä matonkudekeristä virkkaaminen on kuin maalaamista. Ja se on aika ihanaa. Matonkuteita leikatessa ajatukseni ovat usein olleet lapsuuden käsityömuistoissa. Etenkin niissä muistoissa, jotka liittyvät kahteen mummuuni ja matonkuteisiin. Lapsuuden valokuva-albumistani löytyi muutama kuvakin noista hetkistä, joten tässäpä vielä nekin teidän iloksenne. En kestä kuinka söpö pieni Iiris näissä kuvissa on ja ihan samanlainen keskittynyt ilme, kuin nykyäänkin. Jos vertaat tämän postauksen ensimmäisiin kuviin, tiedät mistä puhun. Ensimmäinen kosketukseni matonkuteisiin oli 5-6 vuotiaana. Oltiin perheeni kanssa kylässä mummulassa, kun mummu oli leikkaamassa matonkuteita. Minä tietenkin olin kiinnostunut mummun puuhista. Katselin ja kyselin ja jonkin aikaa vierestä seurattuani kysyin, saisinko minäkin leikata. Lapsena rakastin leikkaamista. Yksi lempipuuhistani oli leikata hienoja kuvia sanomalehdistä ja mainoslehtisistä. Parhaita aarteita löytyi yleensä kännykkä- ja kirjamainoksista. Joka tapauksessa, rakastin leikkaamista ja matonkuteiden leikkaaminen näytti minusta mukavalta. Mummu uskoi minun pian kyllästyvän, mutta antoi minulle kuitenkin pinkin kangassuikaleen ja sakset. Ja kohta minä pyysin jo lisää leikattavaa. Opin, että edestakaisin leikkaamalla kangastilkusta saa pitkän pitkän pötkön. Käännöksissä piti muistaa olla tarkkana, ettei vahingossa leikkaa liian pitkälle ja kude napsahda poikki. Olin ylpeä, miten hienosti ja suoraan osasin leikata. Välillä tietenkin sakset saattoivat lipsahtaa niin, että syntyi pieni kuoppa, mutta ei oikeasti paljon koskaan, ihan totta. Mummu selvästi näki innostukseni, koska lähtiessämme antoi minulle mukaan kangastilkkuja leikeltäväksi ja lupasi, että pääsen joskus hänen kanssaan kutomaan mattoja leikkaamistani kuteista. Myös äidiltä sain joitain vanhoja lakanoita leikattavaksi. Itse maton kutomisesta en muista juuri muuta, kuin että oli jännää nähdä, miten matto alkaa muodostua. Sain istua mummun vieressä penkillä, pujottaa sukkulalla kuteita loimien väliin ja paukuttaa luhalla kuteet tiiviisti paikoilleen. Ja senkin muistan, että pienen uteliaan serkkuni pää jäi yhdellä kunnon pamauksella luhan ja kangaspuiden väliin ja itkuhan siinä seurasi. Myös toisen mummun kanssa pääsin lapsena leikkaamaan matonkuteita. Olin mummulassa kesälomalla ja leikkasin mummun kanssa matonkuteita terassilla. Silloin opin, että puuvillakangasta voi repiä ja se repeää aivan suoraan. Siitä muistan olleeni ihmeissäni. Se mummu oli innokas virkkaaja ja tietenkin minä sitten innostuin myös virkkaamisesta. Jollain toisella mummulalomalla leikattiin muovisista leipäpusseista kudetta ja virkattiin kuteista mattoja. Tai saattaa olla ettei minun luomuksesta aivan mattoa tullut, mutta mummu oli tosi nopea ja taitava virkkaaja ja teki vaikka miten monta mattoa. Ja näiden leipäpussivirkkausten innoittamana virkkasin muutama vuosi sitten parvekkeelleni sään kestävää mattoa jätesäkeistä ja valkoisista roskapusseista. Matto jäi inspiraation lopahdettua suunniteltua lyhemmäksi, mutta on se kulkenut mukanani tähän asti ja ollut kynnysmattona oikein käyttökelpoinen. Nämä mukavat kokemukset mummujeni kanssa ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet käsityöinnostukseni syntymiseen. Ei siis voi kuin kiittää, että he ovat ottaneet mukaan ja näyttäneet, mitä kaikkea ihanaa omilla käsillä voikaan tehdä. Päiväkirja • Ideoita ja inspiraatiota • Vanhasta uutta 0 kommenttia 9 tykkäystä. Julkaisussa ei ole tykkäysmerkintää 9 K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus Näytä kaikki Seuraa minua Instagramissa syyskuu 2022 (1) 1 päivitys elokuu 2022 (1) 1 päivitys heinäkuu 2022 (1) 1 päivitys kesäkuu 2022 (1) 1 päivitys toukokuu 2022 (1) 1 päivitys huhtikuu 2022 (2) 2 päivitystä maaliskuu 2022 (1) 1 päivitys joulukuu 2021 (1) 1 päivitys marraskuu 2021 (1) 1 päivitys lokakuu 2021 (3) 3 päivitystä syyskuu 2021 (2) 2 päivitystä elokuu 2021 (2) 2 päivitystä Arkisto: Sivun alkuun

  • Kehräten | Kuka olen?

    Kuka minä olen? Mitähän voisin kertoa itestäni? Olen Iiris, 29-vuotias nuori nainen. Rakastan kauneutta. Kauniita kuvia, tarinoita, luontoa, esineitäkin. Rakastan piirtämistä ja maalaamista, kirjoittamista, käsitöitä, kaiken kauniin luomista. Pidän myös lukemisesta, tarinoista, elämästä. Elämä ei ole täydellistä, mutta olen iloinen, että pidän siitä silti. Pidän kotona olemisesta, itsekseni tai läheisteni ympäröimänä. Rakastan sisältä päin kauniita ihmisiä. Kukapa ei rakastaisi? Nautin pienestä puuhastelusta kotona, rauhasta, kissan rapsuttelusta. Rakastan kahta kissaani, Murua ja Myytä. Pidän sisustamisesta. Tai pikemminkin pidän siitä, että ympäristöni näyttää kodikkaalta ja kauniilta. Olen visuaalinen ihminen ja pyrin muokkaamaan ympäristöni sellaiseksi, että siellä voi viihtyä. Rakastan valoa ja luontoa. Mutta koska rakastan myös olla kotona, tulen menneeksi luontoon liian harvoin. Haaveilen, että voisin joskus vielä asua luonnon keskellä. Saisin molemmat yhdellä kertaa. Mitäs muuta? Annan itselleni luvan kirjoittaa blogiini kaikesta minua kiinnostavasta, elämästä, käsitöistä ja taiteesta. Ehkä muustakin. Mutta aika paljon asiaa saa kyllä sisältymään tuohon elämään...

  • Kehräten | Etusivu

    elämää käsitöitä taidetta Iiris | Kehräten Itse tehtyjä ja suunniteltuja kesävaatteita 7.9.2022 Alkaneen syksyn kunniaksi esittelen tänä kesänä tekemäni kesävaatteet. Heinäkuussa neuloin itselleni kesätopin omasta päästä... 0 kommenttia Iiris | Kehräten Minun Syli-neuletakkini 12.8.2022 Kevättalvella neuloin itselleni Leeni Hoimelan suunnitteleman Syli-neuletakin Dropsin Alpaca-langasta. Käyttämäni lanka oli... 0 kommenttia Iiris | Kehräten Muistoja ja matonkuteita 15.7.2022 Olen leikannut matonkuteita pitkään suunnitelmissa ollutta olohuoneen mattoa varten. Tarkoituksenani on ollut päästä eroon... 0 kommenttia Seuraa minua I nstagramissa K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus

Näytä kaikki