Hae sivustolta

62 tulosta löytyi

Blogipäivitykset (56)

  • Kesätyttö – itse maalattu lahja ystävälle

    22.7.2021 Viime aikoina luovuuteni on suuntautunut enemmän taiteiluun kuin käsitöihin. Se on kai näkynyt täällä blogissakin, kun käsityöaiheiset postaukset ovat jääneet vähemmälle. Olen onnellinen, kun olen löytänyt taas intohimon maalaamiseen. Että pystyn maalaamaan muutenkin kuin pakotettuna. Että saan maalaamisesta mielihyvää ja olen usein tyytyväinen kädenjälkeeni. Tämän kesätytön maalasin synttärilahjaksi ystävälleni. Yksi taulu lisää hänen olohuoneessaan olevaan Iiriksen taidekokoelmaan... Tykkään itse tehdyistä lahjoista. Kuten aikaisemminkin olen tainnut mainita. On mukava nähdä, miten itsetehdyt lahjat aivan erityisesti ilahduttavat lahjan saajaa. Ja jos rehellisiä ollaan, ne ilahduttavat myös pienituloisen kukkaroa. Tästä kesätytöstä tuli ystävän toiveesta oikein pirteä ja kesäinen. Kuvassa ovat ystävän toivomat värit sekä ystävä kissoineen ja kukkamekkoineen. Ja sattumalta mukaan pääsi myös abstraktihko kuvaus hänen lempikukastaan eli juhannusruususta. Ja tietenkin mukana pitää olla myös pari koivua. Maalaus ei ole maalaus ilman muutamaa koivua vai miten se nyt menikään. Tähän loppuun saatte vielä kuvia työskentelyprosessin varrelta. Ensin aiheen hahmottelua kevyesti lyijykynällä ja muutamat yksityiskohdat öljyliiduilla piirrettynä. Sitten päälle väriä rennosti isolla siveltimellä sutien ja räiskien. Pikkuhiljaa enemmän yksityiskohtia ja piperrystä. Ja viimeiset yksityiskohdat ohuella mustalla tussilla työn kuivuttua. Jokin aika sitten eräs ystäväni kyseli minulta vinkkejä vesivärimaalaukseen. Millaisia välineitä käytän ja niin edelleen. Olen siitä asti miettinyt, että voisin tehdä aiheesta postauksen. Olen myös suunnitellut, että olisi mukava tehdä helppo maalaustutoriaali vaikkapa jostain kasviaiheesta. Mutta toistaiseksi kärsivällisyyteni ei oikein riitä sellaiseen. Joten niitä odotellessa saatte tyytyä tällaisiin rentoihin taidepläjäyksiin ja höpöttelyihin.

  • Ihana juhannus ja kipeä kaunis elämä

    12.7.2021 Minulla on ollut tarkoitus kirjoittaa juhannuksestani. On ollut jo pari viikkoa. Mutta sanat ovat tällä hetkellä jotenkin hukassa. Ehkä olen vain asettanut riman liian korkealle. Olen kuvitellut, ettei tavallinen arkinen kerronta ole tarpeeksi. (Taas tämä sama vanha virsi...) No mutta, nyt yritän vain antaa tulla. Sellaisena kuin on tullakseen. Minulla oli ihana juhannus. Monta pitkää päivää lapin kauniissa kesässä, ystävien kotikotona. Ja monta toteutunutta kesähaavetta. Jo ensimmäisenä päivänä pääsin hoitamaan pihaa. Sain leikata nurmikkoa ja kastella kukkia. Haaveilla samalla omasta pienestä pihasta ja kasvimaasta. Kauniista perennapenkistä. Päivän päätteeksi huuhtoa hiet rantasaunassa ja pulahtaa raikkaaseen järveen. Kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin lihakset väsyneinä ja mieli rauhallisena. Aamuisin juotiin aamukahvia yhdessä ystävän kanssa. Käyden laiskaa aamukeskustelua tai vain ollen hiljaa. Odoteltiin kaikessa rauhassa päivää ja toisenkin ystävän heräämistä. Kohta ystäväni nukkui jo ensimmäisiä aamupäiväuniaan ja minä käperryin tyytyväisenä pehmeään sohvannurkkaan. Juhannusaattona nostettiin lippu salkoon ja lämmitettiin pihasaunaa. Istuskeltiin saunan kuistilla siemaillen jääteetä pullosta ja hätistellen korvan juuressa iniseviä sääskiä. Illalla leivottiin britakakkua ja käytiin katsomassa juhannusvalkeaa. Seuraavana päivänä grillattiin yhdessä. Opittiin, miten kaasupullo vaihdetaan. Oli lämmintä ja kaunis auringonpaiste. Ja tuuli oli tyhjentänyt pihan hyttysistä. Radiosta kuunneltiin juhannusohjelmaa. Ja illalla pääsin ensimmäistä kertaa suppailemaan. Se oli ihanaa. Sunnuntaiaamuna kiipesin itseni kanssa tunturille. Korvissa aamujumalanpalvelus ja alla sakean hyttysparven innoittama kepeä askel. Ylhäällä tunturissa avautuivat maisemat. Siniset kumpuilevat tunturijonot ja polun vieressä runsaana kukkiva ruohokanukka. (Tämän postauksen kuvat ovat kaikki tältä aamuiselta kävelylenkiltä.) Siellä minulla oli hyvä olla, tuntureiden keskellä, kesäisellä pihamaalla, järven rannalla. Oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Juuri siellä, missä halusinkin olla. Kaipaamatta mitään muuta. (Paitsi tietenkin kissojani...) Juhannuksen jälkeen elämä on tuntunut yhtä aikaa kipeältä ja kauniilta. Välillä yksinäiseltä, alakuloiselta, ahdistavaltakin. Välillä surulliselta, mutta kaikessa surullisuudessaan kauniilta. Välillä olen hämmästellyt sitä, mistä olen saanut kaikki nämä ihanat ihmiset elämääni. Aivan erityisen kiitollinen olen ollut eräästä, jolla on ollut antaa minulle enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa koskaan saavani. Aurinkotikkarin ja kaikkea. Eräänä tuulisena aamuna viritin riippumattoni jokirantaan. Luin kirjaa varjossa männyn alla, ajattelin hymyillen aurinkotikkariani ja sitä että ainakin tämä lapsi tykkää tikkarista.

  • Neulottu pitsimatto

    3.7.2021 Yksi viimekevään projekteista on ollut tämä itse suunnittelemani trikookuteesta neulottu matto. En ole koskaan nähnyt neulottua mattoa, mutta siskoni kokeili kerran kauan sitten neuloa olohuoneeseensa kirjoneulemattoa ja siitä kai jäi itämään ajatus neulotusta matosta. Kirjoneuleeseen en ryhtynyt, koska siskoni kokemuksen mukaan se oli liian työlästä, nurjat kirjoneulekerrokset ja kaikki. Joten päätin kokeilla jotain näyttävää, mutta helppoa pitsi- tai pintaneuletta. Samaiselta siskoltani sain lainaan hänen mattoprojektiinsa hankkimat koon 9 pyöröpuikot sekä ylimääräistä valkoista trikookudetta, joten käytännössä tämä projekti oli minulle täysin ilmainen. Aloitin kuvion suunnittelun selailemalla netistä erilaisia mattoja ja neulemalleja. Päätöksen tekeminen oli vaikeaa, koska vaihtoehtoja on loputtomasti ja minä en tunnetusti ole hyvä päättämään. Mutta lopulta suunnittelin tällaisen vinoneliöistä koostuvan kuvion. Matossa vuorottelevat helmineuleella tehdyt vinoneliöt sekä sileällä neuleella neulotut vinoneliöt, joiden keskelle sommittelin ryppään neulottuja palleroita. Jotta matto ei lähde rullaamaan, kaikki reunan kanssa kosketuksissa olevat vinoneliöt ovat helmineuletta. Maton neulominen oli yllättävän nopeaa ja helppoa. Vaikka välissä innostus lopahti ja keskityin muihin projekteihin ja matontekele unohtui kaappiin kuukausiksi. Mutta uskallan väittää, että säännöllisesti neulomalla se olisi valmistunut viikossa tai parissa. Tai no, jos innostuin neulomaan liian monta tuntia päivässä, ranteeni ja olkani kipeytyivät, joten ehkä neulominen ei lopulta ollutkaan aivan niin helppoa, mutta joka tapauksessa helpompaa kuin olin ajatellut. Nämä minun kaksi kattia olivat myös innokkaasti mukana mattoprojektissa. Muru makoilemalla ja nukkumalla maton päällä (myös silloin, kun yritin neuloa) ja Myy leikkimällä kuteella ja repimällä sitä pois kerältä. Rasittavaa ja suloista yhtä aikaa... Kun sain maton neulottua valmiiksi, lisäsin sen päihin hapsut. Ihan vain, koska tykkään hapsuista. Minusta siitä tuli aika ihana ja juuri sellainen, kuin olin suunnitellut. Se on nyt ollut tuossa meidän olohuoneessa, koska edelliselle olohuoneenmatolle sattui onnettomuus. Tuo matto on tietenkin vähän liian pieni olohuoneeseen, mutta menee nyt väliaikaisesti siinä, ennen kun saan tehtyä siihen isomman. Olen jo suunnitellut, millaisen maton haluan tehdä, mutta se saa vielä odottaa. Pitäisi ostaa kudetta ja haluaisin sitä ennen varmistua, että matosta tulee juuri sellainen, kuin haluan. Joten ajattelin kypsytellä ideaa vielä jonkin aikaa. Yksi ongelma tämän maton kanssa on ollut. Koska matto on neulottu joustavasta trikookuteesta ja neuloskin on luonnollisesti joustavaa, matosta tuli aivan erityisen venyvä. Se on siksi vaikea pitää siististi paikoillaan. Varsinkin kun nämä kaksi villiintyessään painivat matolla ja möyrivät sen alla. Ja venyvän maton imurointi on myös aika rasittavaa. Ostin maton alle tuollaisen liukuestehuovan ja se auttoikin jonkin verran, mutta olen miettinyt, että haluaisin kiinnittää maton kunnolla tuohon huopaan, ettei sitä tarvitse olla koko ajan asettelemassa paikoilleen. Haluan kuitenkin, että maton voi tarvittaessa huoletta pestä pesukoneessa, joten en haluaisi ommella sitä kokonaan kiinni huopaan, joka ei kestä vesipesua. Pitäisikö se kiinnittää reunoihin vaikka tarranauhalla, jolloin matto pysyisi paikoillaan, mutta sen saisi kuitenkin pesua varten irrotettua? Vai olisiko teillä parempia ideoita? Entä kiinnostaisiko ketään ohje tällaiseen (venyvään, muuta nättiin) mattoon? Vai onkohan olemassa ketään yhtä hullua matonneulojaa, kuin minä... Jos joku kaipaa ohjetta, saa jättää kommenttia tähän postaukseen tai laittaa minulle viestiä Instagramissa (@kehraten). Tai vaikka vain painaa sydäntä tämän postauksen lopussa, niin tiedän, onko kiinnostuneita.

Näytä kaikki

Sivut (6)

  • Kehräten | Galleria

    Galleria käyty läpi

  • Kehräten | Blogi

    Iiris | Kehräten Mielikuvituskukkia ja kuosisuunnitelmia 28.5.2021 Kuten muutama postaus sitten sivulauseessa mainitsin, olen tänä keväänä suunnitellut omaa kuosia. Inspiraatio lähti tämän maalaamani tytön paidasta, vaikka lopullisesta kuosista tulikin aika erilainen. Aloitin maalaamalla vesiväreillä erilaisia, mutta saman tyylisiä mielikuvituskukkia/-varpuja, jotka sitten skannasin ja asettelin mieleisekseni kokonaisuudeksi. Tätä projektia oli tosi innostavaa tehdä ja olen myös todella tyytyväinen lopputulokseen. Minusta tästä kuosista tuli aika tosi ihana. Vai mitä mieltä olette? Ja mielestäni toimii sekä valkoisella että mustalla pohjalla. Tilasin jokin aika sitten itselleni kankaita tällä kuosilla. En millään malttaisi odottaa, että ne saapuvat ja pääsen ompelemaan. Näen jo mielessäni ihanat pellavaiset tyynynpäälliset ja keittiöpyyhkeet. Tilasin myös urheilutrikoota, josta ajattelin tehdä itselleni uima-asun. Mutta saa nyt nähdä, millaisia niistä kankaista lopulta tulee. Minusta tämä kuosi toimisi ihanasti myös vaikkapa lahjapaperissa vai mitä? Vanhojen kasviaiheisten koulutaulujen inspiroimana sommittelin mielikuvituskukistani myös tällaiset kukkajulisteet. Siskoni tulosti minulle muutaman version ja pääsin hypistelemään näitä jo paperisena. Nämä ovat ihania jo näin itse tulostettuina. Oman lempparini laitoin seinälle, tuohon työpöytäni yläpuolelle. Siinä se on joka päivä muistuttamassa minua unelmistani. Eikö nämä olisi ihania myös kortteina? Minusta ainakin. Tai vaikkapa muistikirjan kantena. Tai keittiöpyyhkeenä? Tein myös tällaiset pyöreät versiot, koska halusin kokeilla, millaiset tarjottimet näistä saisi. Ainakin näin suunnitelmana toimii. Tai siis että minulle ainakin kelpaisi. Jos minulla olisi loputtomasti aikaa, rahaa ja jaksamista, tekisin vaikka mitä. Hankkisin itselleni työtilat ja alkaisin tehdä keramiikkaa. Kauniita käsin maalattuja mukeja, lautasia, kippoja ja kuppeja. Ihan vain koska kauniit astiat ovat ihania ja käsillä tekeminen myös. Suunnittelisin lisää kuoseja ja tekisin niistä ihania sisustustekstiilejä ja paperituotteita, keittiöpyyhkeitä, patalappuja, tyynynpäällisiä, verhoja, muistikirjoja, julisteita, kortteja, lahjapapereita... Ompelisin vaatteita ja alkaisin verhoilijaksi. Suunnittelisin ja toteuttaisin unelmieni sohvan. Neuloisin villapaitoja, lapasia, pipoja ja söpöjä vauvojen pitsivillahousuja. Alkaisin neulesuunnittelijaksi. Opettelisin kutomaan kangaspuilla ja tekisin kauniita kierrätysmattoja ja huiveja ja kaitaliinoja, pellavaisia käsipyyhkeitä ja torkkupeittoja. Tekisin kauniita makrameetöitä ja ryijyjä. Suunnittelisin lampunvarjostimia ja lamppuja. Tekisin puusta tarjottimia ja leikkuulautoja ja pieniä vitriinikaappeja. Opettelisin perinteisiä käsityömenetelmiä. Hankkisin lampaita ja opettelisin kehräämään lankaa. Kasvattaisin pellavaa ja opettelisin, miten kasvin saa muutettua kankaaksi. Kutoisin kangasta ja tekisin itselleni kansallispuvun. Alkaisin omavaraistelemaan. Hankkisin kanoja ja kasvimaan. Ja maakellarin. Alkaisin tubettajaksi. Tekisin videoita luovista projekteistani ja elämästäni metsän keskellä. Ja omassa ateljeessani kuuntelisin pianomusiikkia ja maalaisin tauluja. Alkaisin kuvittajaksi ja kirjailijaksi. Piirustus ja maalaus • Ideoita ja inspiraatiota 0 kommenttia Is unliked Iiris | Kehräten Itse suunniteltu kirjoneulepaita 15.5.2021 Maanantai oli hyvä päivä. Pohjoisella vaaran rinteellä oli vielä paljon lunta, mutta onneksi polku oli kovaksi tallautunut, joten jalkani säilyvät kuivina, vaikka olin liikkeellä tennareissa. Perillä lempikuusikossani asetin kameran jalustaan ja jalustan kiikkerästi puoliksi sulaneeseen sammalikkoon. Hyppelin tennareissani mättäältä toiselle varoen sulaneen lumen jälkeensä jättämiä vesilammikoita ja liukasta jäätä. Istuin kuusen juurelle kesäläiskään. Nojauduin turvallisesti vanhaan jykevään kuuseen ja vedin syvään henkeä. Katselin metsän vihreää sammalikkoa, kuuntelin lintujen keväistä konserttia ja ylitseni lentävien hävittäjien pauhua. Nappasin kuvan villapaidastani ja minusta vihreässä kesäläiskässäni. Muutama vuosi sitten, se metsä oli luottopaikkani, kun kaipasin hiljaisuutta ja omaa-aikaa. Viikoittain pyöräilin vaaran huipulle ja menin kuusikkooni hengittämään märkää sammalikkoa ja pihkan tuoksua, huokaamaan ulos viikon aikana kertyneitä murheita. Pysähtymään ja kuuntelemaan. Pariin vuoteen en ole käynyt siellä. En ole jaksanut pyöräillä pitkää ylämäkeä päästäkseni sinne. Jokiranta on ollut lähempänä ja ajanut lähes saman asian. Mutta nyt tuntui hyvältä olla siellä. Pitkästä aikaa nojautua kuusen jykevään runkoon ja sulkea silmät hetkeksi metsän turvallisessa sylissä. Vähän aikaa sitten sain valmiiksi itse suunnittelemani kirjoneulepaidan. Ja yllätys yllätys, en ole tyytyväinen siihen. Tuntuu, etten saisi sanoa niin. Että olen taas tyytymätön johonkin, mitä olen saanut aikaan. Tai siis, kun tämähän on ihan jees paita. Mutta se ei vain ole sellainen, mitä minä olisin halunnut. Olen tyytyväinen hihansuun kuvioihin ja paidan malliin, mutta jos voisin, purkaisin paidan yläosan kokonaan ja tekisin siitä yksivärisen. Ja ehkä tekisin helmaan samanlaisen kuvion, kuin hihansuissa. En kuitenkaan voi purkaa sitä, koska neuloin paidan suljettuna neuleena alhaalta ylös ja lopuksi leikkasin (steekkasin) kädentiet auki, joten yläosa koostuu tällä hetkellä lukemattomista alle metrin mittaisista langanpätkistä. Ja niin hullu minäkään en sentään ole, että kuvittelisin neulovani jotain uutta niin lyhyillä langanpätkillä. Joten tämä paita on nyt mitä on ja minun pitää elää sen kanssa. No tulin taas kerran todistaneeksi, että kannattaisi suunnitella, mitä on tekemässä ennen kuin on tekemässä. No mutta hei, eikö tämä kuitenkin ole ihan kiva metsäpaita? Siis sellainen retkeilyvillapaita? Ehkä opin vielä pitämään siitä. Tai jos siellä olisi joku, joka haluaisi tarjota tälle villapaidalle rakastavan kodin? Neulonta ja virkkaus • Ideoita ja inspiraatiota • Pukeutuminen 0 kommenttia 6 likes Is unliked 6 Iiris | Kehräten Vappu ja lappuhame 1.5.2021 Ihanaa, yksi lupaus on taas täytetty, kun sain eilen valmiiksi tämän lappuhameen, jonka olin luvannut ommella siskolleni. Tein hameeseen kaavasta alkaen kaiken itse. Siihen nähden olen todella positiivisesti yllättynyt, kuinka helposti kaikki sujui ja kuinka hyvä hameesta tuli. Uskomatonta, että muutamalla mittauksella ja intuitiolla sain kaavasta kerralla täydellisen. Ensimmäisen sovituksen jälkeen olin puulla päähän lyöty, kun minun ei tarvinnut muuttaa mitään. Ehkä olen oppinut kaavoituksesta jotain muutaman viimevuoden aikana. Ja onhan tämä tietenkin myös melko yksinkertainen ja helppo malli. Mutta silti, enkö silti ansaitsekin selkään taputuksen ja pienet kehut! :D Ompelussa rakastan eniten tikkauksia ja muita pieniä yksityiskohtia. Napinläpien ja nappien ompelua. Sitä, kun jokainen sauma ja tikkaus alkaa juuri sieltä, mistä pitääkin ja loppuu sinne, minne kuuluukin. Sitä, kun lopputuloksessa jokainen yksityiskohta asettuu paikoilleen ja näyttää viimeistellyltä ja harkitulta. Purkamisesta taas en pidä ollenkaan, kukapa pitäisi. Mutta purkamistakin enemmän inhoan vinoja tikkauksia, ryppyjä ja kurttuja, venähtäneitä saumoja ja kaikenlaista epämääräisyyttä. Tätä hametta ommellessa nautin kuitenkin eniten siitä, miten kauniisti nämä kaksi kangasta, sinipohjainen kukkakangas ja terrakotan värinen vakosametti, sopivat yhteen. Vai voiko joku väittää jotain muuta? Ja mikä parasta, molempia kankaita jäi vielä vähän yli ja voin ommella niistä jotain pientä itselleni. Jotta kaikki ei kuulosta liian ruusuiselta, niin pientä ongelmaa tuotti farkkunappien kiinnitys. Ihmettelen vaan, miten farkkunapit on tarkoitus saada kotikonstein siististi kiinnitettyä... Pitää ensi kerralla ostaa nappeja, joissa tulee mukana myös kiinnitykseen tarvittavat työvälineet. Ei myöskään tajuttu, että haalarinsolkien lisäksi olkaimiin olisi pitänyt hankkia myös t-soljet, joiden avulla olkainten pituutta olisi voinut säätää. Ratkaistiin asia kuitenkin vain ompelemalla olkaimiin napinlävet ja muutama nappi pituuden säätämistä varten. Niin ja huomasin vasta hameen valmistuttua, että vyötärönauha olisi pitänyt leikata vastakkaiseen langansuuntaan... Mutta ihan hyvä se on noinkin. Ja siskolleni ainakin kelpasi. Tuli hyvä mieli, kun siskoni kehui, että hameesta tuli juuri sellainen, kuin hän toivoikin ja hame pääsi heti käyttöön. Eikö siskoni olekin söpö hameineen ja vappupalloineen? Miten teidän vappu on sujunut? Minulla hyvin samanlaisissa merkeissä, kuin viimevuonnakin. Yksin kotona, ompelua, vähän munkkeja ja simaa, saunomista. Ulkoilla en ole vielä ehtinyt tai jaksanut. Aamulla paistoi aurinko ja suunnittelin, että lähtisin katselemaan jokea ja kevättä kunhan saisin tämän postauksen valmiiksi, mutta nyt alkoi tuiskuttaa lunta, joten saa nähdä jaksanko. Ei ole ihan vappufiilis. Ompelu • Pukeutuminen • Ideoita ja inspiraatiota 0 kommenttia 6 likes Is unliked 6 K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus Näytä kaikki Seuraa minua Instagramissa toukokuu 2021 (3) 3 päivitystä huhtikuu 2021 (2) 2 päivitystä maaliskuu 2021 (3) 3 päivitystä helmikuu 2021 (1) 1 päivitys tammikuu 2021 (2) 2 päivitystä joulukuu 2020 (3) 3 päivitystä marraskuu 2020 (3) 3 päivitystä lokakuu 2020 (3) 3 päivitystä syyskuu 2020 (6) 6 päivitystä elokuu 2020 (4) 4 päivitystä heinäkuu 2020 (2) 2 päivitystä kesäkuu 2020 (2) 2 päivitystä Arkisto: Sivun alkuun

  • Kehräten | Etusivu

    elämää käsitöitä taidetta Iiris | Kehräten Mielikuvituskukkia ja kuosisuunnitelmia 28.5.2021 Kuten muutama postaus sitten sivulauseessa mainitsin, olen tänä keväänä suunnitellut omaa kuosia. Inspiraatio lähti tämän... Kirjoita kommentti Iiris | Kehräten Itse suunniteltu kirjoneulepaita 15.5.2021 Maanantai oli hyvä päivä. Pohjoisella vaaran rinteellä oli vielä paljon lunta, mutta onneksi polku oli kovaksi tallautunut,... Kirjoita kommentti Iiris | Kehräten Vappu ja lappuhame 1.5.2021 Ihanaa, yksi lupaus on taas täytetty, kun sain eilen valmiiksi tämän lappuhameen, jonka olin luvannut ommella siskolleni. Tein... Kirjoita kommentti Seuraa minua I nstagramissa K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus

Näytä kaikki