Hae sivustolta

68 kohdetta löytyi

Blogipäivitykset (62)

  • Parsimista, kirjontaa ja kirppislöytöjä

    14.10.2021 Eilen oli taas upea aamu. Aurinko nousi hitaasti. Paljaat koivunoksat itkivät mennyttä kesää ja elämää. Kuura ratisi jalkojen alla ja lähes tyynen joen yllä kiemurteli usvakiehkuroita. Minä lähdin kamerani kanssa rantaan kuvaamaan uusimpia aikaansaannoksiani ja kaunista aamua. Tänä syksynä tein Kontista todellisen löydön. Olen jo nelisen vuotta haaveillut vaaleista Mom fit -farkuista. En ole kuitenkaan saanut ostettua sellaisia. Olen tullut laiskaksi tekemään vaateostoksia ja hyvät farkut ovat myös melko kalliita. Satuin olemaan Kontin kulmilla ja menin sisään sillä ajatuksella, josko löytäisin sieltä unelmien farkkuni. Kävelin suoraan farkkuhyllylle ja siellähän ne minua odotti. Sovituskopin kautta kassalle ja ulos neljä euroa köyhempänä. Ja koko prosessiin meni vaivaiset viisi minuuttia. Minulla on aina ollut erityisen hyvä kirppistuuri. Käyn kirpputoreilla melko harvoin, mutta usein löydän sieltä juuri sitä, mitä olen etsinyt. Tai ehkä vain maltan odottaa sitä täydellistä löytöä, tässä tapauksessa neljä vuotta. Tai no, täydellistä ja täydellistä. Lähes täydellistä, sillä kavensin itse farkkuja hieman sopivammiksi vyötäröltä. Pari vuotta sitten ostin kirpputorilta myös harmaan collegepaidan. Jo tuolloin ajatuksena oli, että kirjoisin paitaan jotain persoonallista ja kaunista, mutta jotenkin se silloin jäi. Se oli kai sitä aikaa, kun minua ei huvittanut oikein mikään. Tuolloin jo kuitenkin lyhensin paidan helmaa poistaakseni helmassa olevan, mielestäni tyyliin sopimattoman tuotemerkin ja saadakseni paidasta paremman näköisen korkeavyötäröisten hameiden ja housujen kanssa. Olen nyt muutaman vuoden käyttänyt paitaa sellaisenaan, tylsän harmaana. Mutta tänä syksynä olen innostunut viimein kirjomaan ja sain tuunattua tämän paidankin. Minusta siitä tuli aika suloinen. Inspiraatiota kuvioihin ja väreihin sain tietenkin luonnosta ja syksystä. Kirjoin paitaani noin viikon ajan leppoisaan tahtiin aina muutaman kuvion päivässä kuunnellen samalla podcasteja tai katsellen vlogeja. Tai ihan vain hiljaisuudessa ajatellen omia ajatuksia. Minusta kirjonnassa on jotain samaa rentouttavaa rauhaa, kuin neulonnassa. Vaikka hartiat siinä menee jumiin, kun tihrustaa pieniä pistoja niska kyyryssä. Ehkä minun viimein pitäisi vain ostaa ne silmälasit :D No niin. Sitten on vielä tällaiset ihanat huovutetut lapaset, jotka olen ostanut pari talvea sitten Rovaniemen Wanhoilta markkinoilta. Olen käyttänyt näitä lapasia niin ahkerasti, että kämmenet olivat jo koko viime talven kuluneet täysin puhki. Yllätys yllätys, en saanut niitä silloin korjattua, mutta nyt tulevaa talvea varten parsin nämä viimein uuteen uskoon. Ihanaa, kun sain näille lapasille taas monta käyttövuotta lisää. Nämä ovat olleet niin hyvät ja lämpimät lapin pakkastalvissa. Varsinkin kun pukee alle vielä toiset ohuemmat lapaset. Ei palele sormia edes paukkupakkasilla. Parsimisen hoidin silmukoimalla neulalla ja harmaalla villalangalla. Minusta lopputuloksesta tuli yllättävän siisti ja huomaamaton. Parsittu kohta on hieman muuta lapasta jäykempi ja kovempi, mutta todennäköisesti se hieman pehmenee käytössä ja ehkä jopa huopuukin jonkin verran, jolloin se ei enää juurikaan erotu muusta lapasesta. Tällaisia tuunaus- ja korjausprojekteja tällä kertaa. Joskus tulevaisuudessa taas jotain täysin uutta. Tällä hetkellä työn alla on se puhumani jämälankakaulahuivi, eräs pieni makramee seinävaate, käsin maalattuja kortteja, uusi kukkakuosi, ja suunnitelmissa on ainakin kaksi ommeltavaa röyhelöpaitaa ja kylpytakki pellavaisesta vohvelikankaasta. Niin ja yksi pellavahameen ompeluohje, kunhan jaksan sen kirjoittaa. Ensi kertaan siis, moi moi.

  • Rakas päiväkirja

    30.9.2021 Rakas päiväkirja. Olo on ollut jotenkin veltto ja tahmea. Olen istunut sisällä neulomassa ja kirjomassa. Katsellut kaunista syksyä ikkunasta ja toivonut, että jaksaisin lähteä ulos. En ole lähtenyt. Paitsi kerran menin rannalle kirjomaan. Istuin kalliolla käpertyneenä kirjontatyöni ylle. Muutaman kerran muistin nostaa katseeni keltaiseen lehtisateeseen ja auringossa kimaltelevaan jokeen, kirkkaan sinikeltaiseen vaaramaisemaan. Vaikka ajatukseni harhailivat ja kirjontatyötä tuijottaessani unohdin missä olen, teki hyvää hengittää raikasta syysilmaa, tuntea kasvoilla kirpeä tuuli, kohmeisilla sormilla pistellä värikkäitä pistoja vihreään pellavaan. Teki hyvää päästä hetkeksi näiden seinien ulkopuolelle ja katsoa kauas. Ruska-aika on kohta ohi, siihen malliin tuuli näyttää riepottelevan lehtiä puista. Koko syksy tuntuu valuvan ohitseni ilman, että ehdin huomata, panna merkille sen kauneutta. Mutta ei se ole vaarallista. Syksyjä tulee ja menee. Aina ei jaksa olla niin vahvasti kiinni tässä hetkessä, kiinnittää huomiota siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Kauniita aamuja tulee vielä ja hetkiä, jolloin tuntuu hyvältä lähteä ulos. Tuntuu hyvältä katsoa ympärilleen ja ihmetellä. Vetää syvään henkeä ja antaa tuulen puhaltaa pois kaiken harmaan ja tunkkaisen. 2.10.2021 Eilen oli hyvä ilta. Kävin apteekissa ja paluumatkalla kävelin jokirannan kautta. Kaipasin raitista ilmaa ja rauhoittavaa tuulen huminaa vietettyäni koko päivän tietokoneen ja ompelukoneen ääressä. Oli harmaata ja tuulista, mutta minulla oli lämmintä vaatetta. Lehdet kahisivat jaloissani kulkiessani kapeaa polkua pienessä rantametsikössä. Istahdin rantakivelle pajupensaan juurelle. Tuntui ihanalta istua siinä, sulkea silmät ja antaa väsymyksestä kipeiden lihasten rentoutua. Kuunnella hiljaista liikenteen huminaa, tuulen havinaa rantakoivuissa ja laineiden liplatusta. Siinä kivellä istuessani ajattelin, että iltakin voi olla hyvä, vaikka illoissa onkin samanlaista luopumisen haikeutta kuin syksyissä. Kun tuntui hyvältä lähteä, lähdin kotiin saunan lämmitykseen. Päässäni on tapahtunut paljon kaikenlaista viime aikoina. Asioita mitä pitäisi tehdä, luovia ideoita ja kaikenlaista pohdittavaa. On tuntunut vaikealta keskittyä mihinkään. Pari päivää sitten kirjoitin ylös kaiken mitä pitää hoitaa ja mitä haluan saada tehdyksi. Jaoin asiat muutamalle tulevalle päivälle ja olo helpottui heti. Selvästi pitäisi tehdä niin useamminkin. Nyt olen ylpeä itsestäni, olen saanut tehtyä kaiken suunnittelemani ja voin aloittaa hyvällä mielellä viikonlopun vieton. Mieli on rauhallinen, kun siellä ei pyöri koko ajan asioita, jotka pitäisi saada tehtyä. Tänään me saadaan vieraita viikonlopuksi, aika ihanaa. Isä ja pikkutytöt tulevat yökylään ja huomenna me mennään retkelle. Niin ja tosiaan, tämä kukkamaalaus ei liity tapaukseen, mutta tässäpä se nyt on, kun minusta se on nätti ja syksyinen. Maalasin tämän samalla kertaa, kuin sen toisenkin syyskukkamaalauksen, jonka jaoin muutama viikko sitten. Ne sopisivat aika ihanasti vierekkäin samalle seinälle vai mitä?

  • Alkusyksyn käsityöt

    22.9.2021 Elokuussa ompelin itselleni aivan ihanat culottes-housut pellavasta. Olen somessa ihaillut muiden leveälahkeisia pellavahousuja, joten päätin ommella sellaiset myös itselleni ja olen ollut todella tyytyväinen housuihini. Minusta ne ovat aivan superkivat, näyttävät hyvältä ja ovat päällä juuri niin mukavat ja rennot kuin voi vain kuvitella. Minusta nämä culottesit ovat täydelliset niin kotona löhöilyyn kuin juhlaankin. Asusteita ja yläosaa vaihtamalla saa kokonaisuudesta halutessaan mukavan rennon tai arvokkaan ja juhlavan. Inspiraation lähteenä minulla on ollut erityisesti Himan Vuola-culottesit, mutta tein omistani hieman leveämpilahkeiset ja ompelin niihin myös viistotaskut. Kaavan tein itse muokkaamalla opiskeluaikoina piirtämääni housun peruskaavaa. Kaavasta tuli kerralla täydellinen ja housujen ompelu oli melko yksinkertainen homma, joten kaiken kaikkiaan minulla meni aikaa kaavan tekoon ja housujen leikkaamiseen yksi ilta ja ompeluun yksi aamupäivä. Työläin osuus taisi olla vyötärön ompelu, jonka jouduin tekemään kahteen kertaan, kun kuminauha jäi ensimmäisellä kerralla liian löysäksi. Vähän harmitti, etten saanut housuja valmiiksi tämän kesän helteille, mutta onneksi näitä voi käyttää ympäri vuoden. Kylmimpinä päivinä voin pukea alle lämpimät ja pehmoiset merinovillasukkikset ja jalkaan villasukat. Ensi kesäksi voisin ommella tällä samalla kaavalla vielä toiset housut ehkä jostain kauniista kukkaisesta viskoosista. Elokuussa valmistui myös raidallinen syys- ja kevätpipo fingering-vahvuisesta Knitting for Oliven merinovillalangasta. Pipo on kokonaisuudessaan 1o 1n -joustinneuletta ja alareunassa on kaksinkertainen käänne. Piposta tuli sellainen kuin olin suunnitellutkin, mutta aavistuksen liian napakka. Taidan kokeilla kastella ja venyttää sitä hieman, mutta jos se ei auta, pitänee purkaa pipo kokonaan. Tiedän ettei sitä tule tuollaisenaan käytettyä. Välillä on vaikeaa löytää päähineiden napakkuudessa se kultainen keskitie. Korvani eivät kestä pienintäkään tuulenvirettä (niitä voi alkaa särkeä jo auton ilmastoinnista) ja siksi liian löysät pipot ja pannat eivät tule kysymykseen ja toisaalta liian tiukka päähine saa pääni särkemään. Kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia? Elokuussa tuli neulottua myös ihanat Nupunupun suunnittelemat Auni-sukat. Näistä sukista olen haaveillut siitä asti, kun näin ensimmäiset Aunit Instagramissa ja ihastuin niiden yksinkertaiseen ja käytännölliseen kauneuteen. Nyt sain viimein neulottua nämä, kun kaipasin Kaarama-lankastudion värjäämää luumun sävyistä Wilhelmi-sukkalankaa tällä hetkellä työn alla olevaan jämälangoista neulottuun kaulahuiviin. (Olin siis suunnitellut tekeväni juuri siitä langasta nämä Auni sukat ja arvelin lankaa jäävän jonkin verran yli.) Huivista puheen ollen, se on edennyt pikkuhiljaa monien kokeilujen kautta ja tällä hetkellä se alkaa muotoutua sellaiseksi kuin haluan sen olevan. Tai no siitä on vielä yli puolet neulomatta ja huivin alun ajattelin purkaa ja neuloa uudestaan, mutta idea alkaa hahmottua. No mutta sukkiin palatakseni, näissä sukissa pääsin kokeilemaan kahta uutta neuletekniikkaa. Nimittäin ranskalaista kantapäätä ja kärjen päättelyä silmukoimalla. Ranskalainenkantapää oli ihan hyvä kokeilu, mutta tulin siihen lopputulokseen, että aivan perinteinen lappukantapää istuu minun jalkaani paremmin. Kärjen silmukointia taas saatan käyttää uudestaan tulevissa sukkaprojekteissa. Mitähän muuta? Eikö vain ollutkin kaksi kaunista aamua, kun kävin kuvaamassa näitä luomuksiani jokirannassa? Ensimmäisenä aamuna satumainen usva ja peilityyni joenpinta. Toinen aamu täynnä kultaista valoa. Ja aamun kirpeydeltä lämmittämässä oli tietenkin viime talvena valmistunut Hnetur-neuletakki.

Näytä kaikki

Sivut (6)

  • Kehräten | Galleria

    Galleria käyty läpi

  • Kehräten | Etusivu

    elämää käsitöitä taidetta Iiris | Kehräten Rakas päiväkirja 30.9.2021 Rakas päiväkirja. Olo on ollut jotenkin veltto ja tahmea. Olen istunut sisällä neulomassa ja kirjomassa. Katsellut kaunista... 0 kommenttia Iiris | Kehräten Alkusyksyn käsityöt 22.9.2021 Elokuussa ompelin itselleni aivan ihanat culottes-housut pellavasta. Olen somessa ihaillut muiden leveälahkeisia... 0 kommenttia Iiris | Kehräten Syyskukkia ja kuulumisia 14.9.2021 Herään aamun hämärään. Olo tuntuu niin ihanan lämpimältä ja turvalliselta, että minun tekisi mieli jäädä siihen, sulkea silmät... 2 kommenttia Seuraa minua I nstagramissa K ATEGORIAT Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus

  • Kehräten | Kuka olen?

    Kuka minä olen? Mitähän voisin kertoa itestäni? Olen Iiris, 28-vuotias nuori nainen. Rakastan kauneutta. Kauniita kuvia, tarinoita, luontoa, esineitäkin. Rakastan piirtämistä ja maalaamista, kirjoittamista, käsitöitä, kaiken kauniin luomista. Pidän myös lukemisesta, tarinoista, elämästä. Elämä ei ole täydellistä, mutta olen iloinen, että pidän siitä silti. Pidän kotona olemisesta, itsekseni tai läheisteni ympäröimänä. Rakastan sisältä päin kauniita ihmisiä. Kukapa ei rakastaisi? Nautin pienestä puuhastelusta kotona, rauhasta, kissan rapsuttelusta. Pidän sisustamisesta. Tai pikemminkin pidän siitä, että ympäristöni näyttää kodikkaalta ja kauniilta. Olen visuaalinen ihminen ja pyrin muokkaamaan ympäristöni sellaiseksi, että siellä voi viihtyä. Rakastan valoa ja luontoa. Mutta koska rakastan myös olla kotona, tulen menneeksi luontoon liian harvoin. Haaveilen, että voisin joskus vielä asua luonnon keskellä. Saisin molemmat yhdellä kertaa. Tällä hetkellä asun kerrostalossa yhdessä siskoni, kissani Myyn ja siskoni kissan Murun kanssa. He kaikki ovat aivan muruja. Mitäs muuta? Annan itselleni luvan kirjoittaa blogiini kaikesta minua kiinnostavasta, elämästä, käsitöistä ja taiteesta. Ehkä muustakin. Mutta aika paljon asiaa saa kyllä sisältymään tuohon elämään...

Näytä kaikki