Hae sivustolta

54 tulosta löytyi

Blogipäivitykset (48)

  • Islantilainen neuletakki

    7.4.2021 Tammikuussa innostuin mukaan islantilaistyylisen Hnetur-neulepaidan yhteisneulontaan. Kuten suurin osa varmaan jo tietääkin, kyseessä on Veera Jussilan ja Satu Rämön suunnittelema neulepaita, jonka ohje julkaistiin tammikuussa pala kerrallaan. (Nykyään ohjeen voi ostaa Veera Jussilan Käsityökekkerit-sivustolta) Päätin tehdä omasta paidastani neuletakkiversion, joten lisäsin keskelle eteen kuusi ylimääräistä silmukkaa, jotka neuloin aina nurin, myöhempää paidan auki leikkaamista varten. Ja kuten tavallista, tein muitakin pieniä omavaltaisia muutoksia ohjeeseen. Halusin paidastani hieman väljemmän, joten valitsin itselleni normaalia suuremman koon. Pääntielle tein ohjeesta poiketen kaksinkertaisen resorin 1o1n-joustinneuleella ja aloitin neulomisen hieman ohjetta pienemmällä silmukkamäärällä. (Tämä koituikin onnekseni, sillä en joutunut taistelemaan liian suureksi jääneen pääntien kanssa, kuten monet täsmällisesti ohjetta noudattaneet...) Lisäksi jätin paidan helman sekä hihansuiden ja helman resorit hieman ohjetta lyhemmiksi. Minusta tästä neuletakista tuli aika ihana! Vaikka ensimmäisen version jouduin jättämään kesken kaarrokkeen jälkeen, kun en ollut tyytyväinen värivalintoihini. Onneksi jaksoin aloittaa alusta, ja sain lopputuloksesta juuri sellaisen, kuin olin toivonut. Tämä oli ensimmäinen islantilaisneuleeni, ensimmäinen kirjoneuleeni lankadominanssia pohtien ja ensimmäinen kerta, kun kokeilin steekkausta. Kaikin puolin siis opettavainen projekti. Lempi osuuteni oli kuitenkin ehdottomasti tuon tasaisen helman neulominen. Työ edistyi vauhdilla ja ajatukset olivat vapaita vaeltamaan. Muutama sana vielä steekkauksesta. Käytin ohjeena tätä Neulenojatuolin steekkausohjetta, joka oli mielestäni selkeä ja ymmärrettävä. Joitain asioita tein kuitenkin hieman eri tavalla. Vahvistin kirjoneulekohdat ensin käsin ompelemalla ja sen jälkeen vielä virkkaamalla, jotta langanpäät eivät varmasti lähde karkaamaan leikkaamisen jälkeen. Nappilistojen silmukat poimin vasta paidan auki leikkaamisen jälkeen, koska se tuntui itsestä helpommalta. Poimin silmukat aina yhden silmukan jokaiselta kerrokselta. (Kokeilin ensin poimia silmukoita ohjeen mukaisesti joka toiselta kerrokselta, mutta minulla nappilista alkoi tuolloin hieman kiristää etureunaa.) Neuloin nappilistat kaksi numeroa pienemmillä puikoilla 1o1n joustinneuleena, joten ne eivät jääneet myöskään liian löysiksi, vaikka poiminkin silmukat joka kerrokselta. Viimeisenä kiinnitin vielä nurjan puolen leikatut reunat paikoilleen käsin ommellen ohuella ompelulangalla, siten että langanpäät jäivät siististi piiloon käänteen alle. Steekkausta aloittaessa epäilin vahvasti, ettei nappilistan reunasta saa siistiä nurjalta puolelta, mutta olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta, siitä tosiaan tuli aivan siisti. Tämä ensimmäinen kaarrokeversio meni lopulta kokonaan purkuun ja päätin tehdä näistä langoista jotain aivan muuta. Tämä "aivan muu" on vielä kesken, joten siitä lisää sitten joskus, kun se valmistuu. Tähän loppuun vielä vähän kuulumisia. Minun pääsiäiseni sujui tänä vuonna rauhallisissa merkeissä ihan vain kotona. Arjesta poikkeavaa oli lähinnä mämmi, tulppaanit ja kolme piilotettua suklaapupua. Niin ja lankalauantain hullu kevätsiivous. Keväästä puheenollen, en ole tänä vuonna oikein osannut iloita keväästä. Mieli on ollut suurimman osan aikaa jotenkin tyhjä ja harmaa (tai ehkä vain surullinen) ja tulevaisuus on ahdistanut. Onneksi siitä huolimatta olen pystynyt tekemään itselleni tärkeitä asioita. Olen maalannut, ommellut, neulonut, kirjoittanut ja paljon muutakin. Kai yritän vain sanoa, että tällä kertaa surullinen ja ahdistunut oloni ei ole saanut minua täysin lamaantumaan ja olen siitä iloinen. Ehkä olen oppinut suhtautumaan ahdistukseen jotenkin eri tavalla, tai en minä tiedä. Taidan pohtia sitä joskus myöhemmin, jossain toisessa postauksessa. Nyt haluan vain laittaa koneen kiinni, käpertyä Murun viereen sängylle, vetää viltin korviin ja vain olla.

  • Kolme koivua seinälle

    29.3.2021 Viimeviikolla uudelleen järjestelin tauluja olohuoneen seinällä. Otin alas kauniit Ulla Thynellin maalaukset (joista kerroin viime keväänä tässä postauksessa). Kaipasin tilalle jotain uutta. Siskoni maalasi jokin aika sitten tunnelmallisen kukkaniityn, jota kävin aina salaa ihailemassa hänen huoneessaan. Manguin, että saisin siirtää sen olohuoneeseen ja sain luvan. Jee! Mutta meillä ei ollut toista sen kanssa yhteen sopivaa taulua, joten päätin maalata sille kaverin. Nämä kolme koivua ovat olleet maalausteni vakioaihe jo jonkin aikaa. Ehkä alan hieman toistaa itseäni... Mutta mitä väliä. Tykkään tällaisesta tekniikasta. Että voin ensin maalata summittaisesti, roiskia ja räiskiä värejä tunteella. Ja vasta työn kuivuttua, ehkä seuraavana päivänä tai vasta seuraavalla viikolla, pipertää yksityiskohtia ohuella tussilla. Tämä tekniikka on auttanut minua maalaamaan, kun maalaaminen on väsyttänyt. Kun ei ole huvittanut panostaa yksityiskohtiin. Kun henkinen väsymys on saanut kädet lötköksi spagetiksi ja summittainen räiskiminen on ainoa, johon tuntee pystyvänsä hermostumatta. Ja sitä olen yrittänyt opetella. Että teen asioita itseäni kuunnellen, pakottamatta. Hauska, miten samanlainen värimaailma ja luontoteema saavat nämä maalaukset sopimaan niin hyvin yhteen, vaikka ne onkin toteutettu eri tekniikoilla. Ja niiden takana on eri taiteilijat. No niin, nyt lopetan jaaritteluni tähän ja jään ihailemaan seinällä sulassa sovussa riippuvia taiteilijasiskoksia.

  • Näkymätön

    17.3.2021 Näetkö? Pieni pelokas tyttö, käpertyneenä piiloon kuusen alle. Ehkä et näe. Hän tosiaan osaa piiloutua. Mutta jos odotat hiljaa, olet kärsivällinen, hän saattaa näyttäytyä. Huomaatko, uteliaat silmät tarkkailemassa sinua? Puntaroimassa. Uskaltaisinko luottaa? Onko turvallista tulla esiin? Tulenko tuomituksi? Ja niin, näetkö nyt? Kahahdus huurteisessa heinikossa. Varovainen askel lähemmäs sinua. Pienen tytön haalea hahmo lumisateen keskellä. Tervehdit tyttöä ystävällisesti. Hän säikähtää ja äkkiä on taas poissa. Mutta voin luvata sinulle, hän tulee takaisin. Hetken kuluttua hän on siinä. Tervehtii sinua toiveikkaalla hymyllä, onnellisena siitä, että huomasit hänet. Ehkä näet kyyneleet hänen hymyilevissä silmissään. Kysyt häneltä, onko jokin hätänä. Ja hän yrittää taas kadota. Selittää sinulle, että näit väärin. Ei hänellä mikään ole, tuuli vain kuivattaa hänen silmiään. Mutta sisimmässään hän on surullinen ja yksinäinen. Yksinäinen, koska on liian pelokas tullakseen nähdyksi. Liian taitava katoamaan ja piiloutumaan. Jopa itseltään. Katseellaan hän pyytää sinulta apua. Pyytää sinua olemaan uskomatta hänen sanojaan. Jos hän osaisi, hän kertoisi sinulle, että häneen sattuu, koska häntä on kohdeltu väärin. Että hän on alkanut uskoa, ettei hän kelpaa, että hän on vääränlainen. Ja siksi hän on mennyt piiloon. Muuttunut näkymättömäksi. Kadonnut. Siksi hän pelkää tulla nähdyksi. Jos hän uskaltaisi, hän kertoisi sinulle kaipaavansa ihmistä, joka näkisi kuinka surullinen, vihainen ja rikkinäinen hän on, eikä silti pelkäisi. Että hän kaipaa ihmistä, joka rakastaisi häntä ja pitäisi huolta hänestä. Käärisi vilttiin, ottaisi syliin ja silittäisi. Tarttuisi käteen ja veisi pois kylmästä metsästä. Veisi kotiin ja käskisi istua keittiön pöydän ääreen. Keittäisi lämmintä kaakaota. Istuisi pöydän toisella puolella tytön juodessa kaakaotaan. Katselisi häntä lempeästi ja hyväksyvästi ja tyttö hymyilisi. Heiluttelisi jalkojaan onnellisena pöydän alla.

Näytä kaikki

Sivut (6)

  • Kehräten | Blogi

    Iiris | Kehräten Islantilainen neuletakki 7.4.2021 Tammikuussa innostuin mukaan islantilaistyylisen Hnetur-neulepaidan yhteisneulontaan. Kuten suurin osa varmaan jo tietääkin, kyseessä on Veera Jussilan ja Satu Rämön suunnittelema neulepaita, jonka ohje julkaistiin tammikuussa pala kerrallaan. (Nykyään ohjeen voi ostaa Veera Jussilan -sivustolta) Käsityökekkerit Päätin tehdä omasta paidastani neuletakkiversion, joten lisäsin keskelle eteen kuusi ylimääräistä silmukkaa, jotka neuloin aina nurin, myöhempää paidan auki leikkaamista varten. Ja kuten tavallista, tein muitakin pieniä omavaltaisia muutoksia ohjeeseen. Halusin paidastani hieman väljemmän, joten valitsin itselleni normaalia suuremman koon. Pääntielle tein ohjeesta poiketen kaksinkertaisen resorin 1o1n-joustinneuleella ja aloitin neulomisen hieman ohjetta pienemmällä silmukkamäärällä. (Tämä koituikin onnekseni, sillä en joutunut taistelemaan liian suureksi jääneen pääntien kanssa, kuten monet täsmällisesti ohjetta noudattaneet...) Lisäksi jätin paidan helman sekä hihansuiden ja helman resorit hieman ohjetta lyhemmiksi. Minusta tästä neuletakista tuli aika ihana! Vaikka ensimmäisen version jouduin jättämään kesken kaarrokkeen jälkeen, kun en ollut tyytyväinen värivalintoihini. Onneksi jaksoin aloittaa alusta, ja sain lopputuloksesta juuri sellaisen, kuin olin toivonut. Tämä oli ensimmäinen islantilaisneuleeni, ensimmäinen kirjoneuleeni lankadominanssia pohtien ja ensimmäinen kerta, kun kokeilin steekkausta. Kaikin puolin siis opettavainen projekti. Lempi osuuteni oli kuitenkin ehdottomasti tuon tasaisen helman neulominen. Työ edistyi vauhdilla ja ajatukset olivat vapaita vaeltamaan. Muutama sana vielä steekkauksesta. Käytin ohjeena tätä Neulenojatuolin , joka oli mielestäni selkeä ja ymmärrettävä. Joitain asioita tein kuitenkin hieman eri tavalla. Vahvistin kirjoneulekohdat ensin käsin ompelemalla ja sen jälkeen vielä virkkaamalla, jotta langanpäät eivät varmasti lähde karkaamaan leikkaamisen jälkeen. Nappilistojen silmukat poimin vasta paidan auki leikkaamisen jälkeen, koska se tuntui itsestä helpommalta. Poimin silmukat aina yhden silmukan jokaiselta kerrokselta. (Kokeilin ensin poimia silmukoita ohjeen mukaisesti joka toiselta kerrokselta, mutta minulla nappilista alkoi tuolloin hieman kiristää etureunaa.) Neuloin nappilistat kaksi numeroa pienemmillä puikoilla 1o1n joustinneuleena, joten ne eivät jääneet myöskään liian löysiksi, vaikka poiminkin silmukat joka kerrokselta. steekkausohjetta Viimeisenä kiinnitin vielä nurjan puolen leikatut reunat paikoilleen käsin ommellen ohuella ompelulangalla, siten että langanpäät jäivät siististi piiloon käänteen alle. Steekkausta aloittaessa epäilin vahvasti, ettei nappilistan reunasta saa siistiä nurjalta puolelta, mutta olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta, siitä tosiaan tuli aivan siisti. Tämä ensimmäinen kaarrokeversio meni lopulta kokonaan purkuun ja päätin tehdä näistä langoista jotain aivan muuta. Tämä "aivan muu" on vielä kesken, joten siitä lisää sitten joskus, kun se valmistuu. Tähän loppuun vielä vähän kuulumisia. Minun pääsiäiseni sujui tänä vuonna rauhallisissa merkeissä ihan vain kotona. Arjesta poikkeavaa oli lähinnä mämmi, tulppaanit ja kolme piilotettua suklaapupua. Niin ja lankalauantain hullu kevätsiivous. Keväästä puheenollen, en ole tänä vuonna oikein osannut iloita keväästä. Mieli on ollut suurimman osan aikaa jotenkin tyhjä ja harmaa (tai ehkä vain surullinen) ja tulevaisuus on ahdistanut. Onneksi siitä huolimatta olen pystynyt tekemään itselleni tärkeitä asioita. Olen maalannut, ommellut, neulonut, kirjoittanut ja paljon muutakin. Kai yritän vain sanoa, että tällä kertaa surullinen ja ahdistunut oloni ei ole saanut minua täysin lamaantumaan ja olen siitä iloinen. Ehkä olen oppinut suhtautumaan ahdistukseen jotenkin eri tavalla, tai en minä tiedä. Taidan pohtia sitä joskus myöhemmin, jossain toisessa postauksessa. Nyt haluan vain laittaa koneen kiinni, käpertyä Murun viereen sängylle, vetää viltin korviin ja vain olla. Neulonta ja virkkaus • Ideoita ja inspiraatiota • Pukeutuminen 0 kommenttia 3 likes Is unliked 3 Iiris | Kehräten Kolme koivua seinälle 29.3.2021 Viimeviikolla uudelleen järjestelin tauluja olohuoneen seinällä. Otin alas kauniit Ulla Thynellin maalaukset (joista kerroin viime keväänä postauksessa). Kaipasin tilalle jotain uutta. Siskoni maalasi jokin aika sitten tunnelmallisen kukkaniityn, jota kävin aina salaa ihailemassa hänen huoneessaan. Manguin, että saisin siirtää sen olohuoneeseen ja sain luvan. Jee! Mutta meillä ei ollut toista sen kanssa yhteen sopivaa taulua, joten päätin maalata sille kaverin. tässä Nämä kolme koivua ovat olleet maalausteni vakioaihe jo jonkin aikaa. Ehkä alan hieman toistaa itseäni... Mutta mitä väliä. Tykkään tällaisesta tekniikasta. Että voin ensin maalata summittaisesti, roiskia ja räiskiä värejä tunteella. Ja vasta työn kuivuttua, ehkä seuraavana päivänä tai vasta seuraavalla viikolla, pipertää yksityiskohtia ohuella tussilla. Tämä tekniikka on auttanut minua maalaamaan, kun maalaaminen on väsyttänyt. Kun ei ole huvittanut panostaa yksityiskohtiin. Kun henkinen väsymys on saanut kädet lötköksi spagetiksi ja summittainen räiskiminen on ainoa, johon tuntee pystyvänsä hermostumatta. Ja sitä olen yrittänyt opetella. Että teen asioita itseäni kuunnellen, pakottamatta. Hauska, miten samanlainen värimaailma ja luontoteema saavat nämä maalaukset sopimaan niin hyvin yhteen, vaikka ne onkin toteutettu eri tekniikoilla. Ja niiden takana on eri taiteilijat. No niin, nyt lopetan jaaritteluni tähän ja jään ihailemaan seinällä sulassa sovussa riippuvia taiteilijasiskoksia. Piirustus ja maalaus • Päiväkirja • Sisustus 0 kommenttia 4 likes Is unliked 4 Iiris | Kehräten Näkymätön 17.3.2021 Näetkö? Pieni pelokas tyttö, käpertyneenä piiloon kuusen alle. Ehkä et näe. Hän tosiaan osaa piiloutua. Mutta jos odotat hiljaa, olet kärsivällinen, hän saattaa näyttäytyä. Huomaatko, uteliaat silmät tarkkailemassa sinua? Puntaroimassa. Uskaltaisinko luottaa? Onko turvallista tulla esiin? Tulenko tuomituksi? Ja niin, näetkö nyt? Kahahdus huurteisessa heinikossa. Varovainen askel lähemmäs sinua. Pienen tytön haalea hahmo lumisateen keskellä. Tervehdit tyttöä ystävällisesti. Hän säikähtää ja äkkiä on taas poissa. Mutta voin luvata sinulle, hän tulee takaisin. Hetken kuluttua hän on siinä. Tervehtii sinua toiveikkaalla hymyllä, onnellisena siitä, että huomasit hänet. Ehkä näet kyyneleet hänen hymyilevissä silmissään. Kysyt häneltä, onko jokin hätänä. Ja hän yrittää taas kadota. Selittää sinulle, että näit väärin. Ei hänellä mikään ole, tuuli vain kuivattaa hänen silmiään. Mutta sisimmässään hän on surullinen ja yksinäinen. Yksinäinen, koska on liian pelokas tullakseen nähdyksi. Liian taitava katoamaan ja piiloutumaan. Jopa itseltään. Katseellaan hän pyytää sinulta apua. Pyytää sinua olemaan uskomatta hänen sanojaan. Jos hän osaisi, hän kertoisi sinulle, että häneen sattuu, koska häntä on kohdeltu väärin. Että hän on alkanut uskoa, ettei hän kelpaa, että hän on vääränlainen. Ja siksi hän on mennyt piiloon. Muuttunut näkymättömäksi. Kadonnut. Siksi hän pelkää tulla nähdyksi. Jos hän uskaltaisi, hän kertoisi sinulle kaipaavansa ihmistä, joka näkisi kuinka surullinen, vihainen ja rikkinäinen hän on, eikä silti pelkäisi. Että hän kaipaa ihmistä, joka rakastaisi häntä ja pitäisi huolta hänestä. Käärisi vilttiin, ottaisi syliin ja silittäisi. Tarttuisi käteen ja veisi pois kylmästä metsästä. Veisi kotiin ja käskisi istua keittiön pöydän ääreen. Keittäisi lämmintä kaakaota. Istuisi pöydän toisella puolella tytön juodessa kaakaotaan. Katselisi häntä lempeästi ja hyväksyvästi ja tyttö hymyilisi. Heiluttelisi jalkojaan onnellisena pöydän alla. Piirustus ja maalaus • Päiväkirja 2 kommenttia 16 likes Is unliked 16 1 2 3 4 5 ATEGORIAT K Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus Näytä kaikki Seuraa minua Instagramissa huhtikuu 2021 (1) 1 post maaliskuu 2021 (3) 3 posts helmikuu 2021 (1) 1 post tammikuu 2021 (2) 2 posts joulukuu 2020 (3) 3 posts marraskuu 2020 (3) 3 posts lokakuu 2020 (3) 3 posts syyskuu 2020 (6) 6 posts elokuu 2020 (4) 4 posts heinäkuu 2020 (2) 2 posts kesäkuu 2020 (2) 2 posts toukokuu 2020 (5) 5 posts Arkisto: Sivun alkuun

  • Kehräten | Etusivu

    elämää käsitöitä taidetta Iiris | Kehräten Islantilainen neuletakki 7.4.2021 Tammikuussa innostuin mukaan islantilaistyylisen Hnetur-neulepaidan yhteisneulontaan. Kuten suurin osa varmaan jo tietääkin,... Kirjoita kommentti Iiris | Kehräten Kolme koivua seinälle 29.3.2021 Viimeviikolla uudelleen järjestelin tauluja olohuoneen seinällä. Otin alas kauniit Ulla Thynellin maalaukset (joista kerroin... Kirjoita kommentti Iiris | Kehräten Näkymätön 17.3.2021 Näetkö? Pieni pelokas tyttö, käpertyneenä piiloon kuusen alle. Ehkä et näe. Hän tosiaan osaa piiloutua. Mutta jos odotat... 2 kommenttia Seuraa minua I nstagramissa ATEGORIAT K Ompelu Piirustus ja maalaus Neulonta ja virkkaus Askartelu Päiväkirja Ideoita ja inspiraatiota Vanhasta uutta Pukeutuminen Sisustus

Näytä kaikki

Ota yhteyttä: kehraten@kehraten.fi

©2020 by Kehräten