Pipo
29.5.2020
Tänä keväänä minulla on ollut meneillään projekti, jonka tavoitteena on ollut täydellinen pipo ensi talveksi. Mielestäni täydellinen talvipipo on tarpeeksi tiivis ja napakka, jotta se pitää hyvin tuulta, mutta se ei kuitenkaan saa puristaa päätä ja totta kai sen pitää myös näyttää kivalta. (Ja plussaa on, jos se mahtuu myös pyöräilykypärän alle!) No, muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta lopulta onnistuin.
Ohjeet ovat yliarvostettuja (eivät oikeasti), neuloin tämänkin pipon ihan vain omasta päästäni. Omasta päästä neulominen vaatii kuitenkin usein kärsivällisyyttä, ensimmäinen versio on harvoin täysin onnistunut. Niin kävi nytkin. Ensimmäisestä yrityksestä tuli liian pieni jopa kolmevuotiaalle siskontytölle.
Pipo on 1o 1n -joustinneuletta, mutta neuloin oikeat silmukat kiertäen. Näin käsialasta tuli tasaista ja neuleesta tiivistä ja napakkaa. Kiertäen neulomisesta ja kolminkertaisesta reunakäänteestä johtuen sain pipooni uppoamaan neljättä kerää (!) Schachenmayr:n merinovillalankaa (Merino Extrafine 120, 50g). (Pienempiin pipoihin riitti kolme kerää.) Mutta kyllä se kannatti. Pipo on taatusti lämmin ja näyttääkin hyvältä.
Tuo pupupipo lähtee pian postissa siskontytölle (hän rakastaa pupuja), vihreä pipo on omani ja raitamerkillä varustettu valkoinen kaipaa omistajaa. (Jos sinulla on tiedossa joku pieni, jonka päänympärys on 44-46 cm, saa laittaa viestiä!) Pipo on ehkä hieman hankalan kokoinen. Se on sopiva todennäköisesti alle yksivuotiaalle ja tämän mallinen pipo voi olla hieman epäkäytännöllinen sen ikäisellä... Jos omistajaa ei löydy, taidan purkaa sen ja tehdä langasta jotain muuta.
No mutta. En jaksa jaaritella enempää näistä pipoista. Tähän loppuun vielä muutama ystäväni ottama kuva, ihan vaan koska ne ovat olemassa. Kiitos sinulle, kun otit minulle ihanat kuvat! <3 Niin ja joo, ohje pipoon on tulossa (ehkä), jahka jaksan sen kirjoittaa.
