Islantilainen neuletakki

7.4.2021

Tammikuussa innostuin mukaan islantilaistyylisen Hnetur-neulepaidan yhteisneulontaan. Kuten suurin osa varmaan jo tietääkin, kyseessä on Veera Jussilan ja Satu Rämön suunnittelema neulepaita, jonka ohje julkaistiin tammikuussa pala kerrallaan. (Nykyään ohjeen voi ostaa Veera Jussilan Käsityökekkerit-sivustolta)

Päätin tehdä omasta paidastani neuletakkiversion, joten lisäsin keskelle eteen kuusi ylimääräistä silmukkaa, jotka neuloin aina nurin, myöhempää paidan auki leikkaamista varten. Ja kuten tavallista, tein muitakin pieniä omavaltaisia muutoksia ohjeeseen. Halusin paidastani hieman väljemmän, joten valitsin itselleni normaalia suuremman koon. Pääntielle tein ohjeesta poiketen kaksinkertaisen resorin 1o1n-joustinneuleella ja aloitin neulomisen hieman ohjetta pienemmällä silmukkamäärällä. (Tämä koituikin onnekseni, sillä en joutunut taistelemaan liian suureksi jääneen pääntien kanssa, kuten monet täsmällisesti ohjetta noudattaneet...) Lisäksi jätin paidan helman sekä hihansuiden ja helman resorit hieman ohjetta lyhemmiksi.

Minusta tästä neuletakista tuli aika ihana! Vaikka ensimmäisen version jouduin jättämään kesken kaarrokkeen jälkeen, kun en ollut tyytyväinen värivalintoihini. Onneksi jaksoin aloittaa alusta, ja sain lopputuloksesta juuri sellaisen, kuin olin toivonut.

Tämä oli ensimmäinen islantilaisneuleeni, ensimmäinen kirjoneuleeni lankadominanssia pohtien ja ensimmäinen kerta, kun kokeilin steekkausta. Kaikin puolin siis opettavainen projekti. Lempi osuuteni oli kuitenkin ehdottomasti tuon tasaisen helman neulominen. Työ edistyi vauhdilla ja ajatukset olivat vapaita vaeltamaan.

Muutama sana vielä steekkauksesta. Käytin ohjeena tätä Neulenojatuolin steekkausohjetta, joka oli mielestäni selkeä ja ymmärrettävä. Joitain asioita tein kuitenkin hieman eri tavalla. Vahvistin kirjoneulekohdat ensin käsin ompelemalla ja sen jälkeen vielä virkkaamalla, jotta langanpäät eivät varmasti lähde karkaamaan leikkaamisen jälkeen. Nappilistojen silmukat poimin vasta paidan auki leikkaamisen jälkeen, koska se tuntui itsestä helpommalta. Poimin silmukat aina yhden silmukan jokaiselta kerrokselta. (Kokeilin ensin poimia silmukoita ohjeen mukaisesti joka toiselta kerrokselta, mutta minulla nappilista alkoi tuolloin hieman kiristää etureunaa.) Neuloin nappilistat kaksi numeroa pienemmillä puikoilla 1o1n joustinneuleena, joten ne eivät jääneet myöskään liian löysiksi, vaikka poiminkin silmukat joka kerrokselta.

Viimeisenä kiinnitin vielä nurjan puolen leikatut reunat paikoilleen käsin ommellen ohuella ompelulangalla, siten että langanpäät jäivät siististi piiloon käänteen alle. Steekkausta aloittaessa epäilin vahvasti, ettei nappilistan reunasta saa siistiä nurjalta puolelta, mutta olin positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta, siitä tosiaan tuli aivan siisti.

Tämä ensimmäinen kaarrokeversio meni lopulta kokonaan purkuun ja päätin tehdä näistä langoista jotain aivan muuta. Tämä "aivan muu" on vielä kesken, joten siitä lisää sitten joskus, kun se valmistuu.

Tähän loppuun vielä vähän kuulumisia. Minun pääsiäiseni sujui tänä vuonna rauhallisissa merkeissä ihan vain kotona. Arjesta poikkeavaa oli lähinnä mämmi, tulppaanit ja kolme piilotettua suklaapupua. Niin ja lankalauantain hullu kevätsiivous.

Keväästä puheenollen, en ole tänä vuonna oikein osannut iloita keväästä. Mieli on ollut suurimman osan aikaa jotenkin tyhjä ja harmaa (tai ehkä vain surullinen) ja tulevaisuus on ahdistanut. Onneksi siitä huolimatta olen pystynyt tekemään itselleni tärkeitä asioita. Olen maalannut, ommellut, neulonut, kirjoittanut ja paljon muutakin. Kai yritän vain sanoa, että tällä kertaa surullinen ja ahdistunut oloni ei ole saanut minua täysin lamaantumaan ja olen siitä iloinen. Ehkä olen oppinut suhtautumaan ahdistukseen jotenkin eri tavalla, tai en minä tiedä. Taidan pohtia sitä joskus myöhemmin, jossain toisessa postauksessa. Nyt haluan vain laittaa koneen kiinni, käpertyä Murun viereen sängylle, vetää viltin korviin ja vain olla.