Jättineuletakki jämälangoista
20.1.2021
Minulla on varastossa valtava määrä jämälankoja, jotka eivät lainkaan houkuta minua neulomaan. Halusin kuitenkin haastaa itseni käyttämään niitä vähemmäksi ennen uusien lankojen ostamista. (Kai kaikilla neulomista harrastavilla on tämä sama ongelma...) Ajattelin, että suureen raidalliseen neuletakkiin saisi käytettyä paljon jämälankaa. Ja kyllähän siihen lankaa upposi (yhteensä 1200 g, josta 400 g ostin uutena tuohon yläosan vaaleanharmaaseen osioon).
Vilukissana kuljen kotona usein vilttiin kääriytyneenä, joskus jopa kesällä. Tällainen paksu, lämmin ja rento neuletakki ajaa saman asian, mutta on käytännöllisempi kaikenlaisessa puuhailussa. Minusta tästä tuli myös yllättävän kivan näköinen, vaikka ulkonäkö ei ollutkaan tämän projektin tärkein prioriteetti.
Helmaosan neuloin tasona ainaoiken raidoittaen sitä eri vahvuisilla jämälangoilla. Suurin osa langoista oli perus Novitan Nallea, Seitsemää veljestä tai Isoveljeä, toki mukaan eksyi myös muutama epämääräinen lanka, jonka olin ostanut joskus kirpparilta tai löytänyt kotikotoa kaapin kätköistä. Ohuimpia lankoja käytin kaksinkertaisena, mutta jonkin verran tuosta helmasta huomaa lankojen paksuuden vaihtelua. Yläosan neuloin yhdistäen harmaata Seiskaveikkaa sekä ohutta vanhaa (ehkä) käsin kehrättyä villalankaa siten että vahvuudesta tuli kutakuinkin sama kuin Isoveljessä.
Hihoihin poimin silmukat kädenteiltä ja neuloin ne suljettuna neuleena joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin. Aluksi oli tarkoitus tehdä hihat kokonaan yksivärisenä, mutta vaaleanharmaa loppui kesken, joten lisäsin vielä muutaman raidan hihansuihin ja neuloin resorin tummemmalla harmaalla.
Päättelyoperaatiota helpotti, kun helmaosan raitojen langanpäät sai kätevästi etureunan kaksinkertaisen kaitaleen sisään.
Tuntui hyvältä saada jämälankoja vähemmäksi, vaikka jäihän niitä vielä jäljelle ainakin toisen neuletakin verran... Olen tyytyväinen myös siihen, millainen tästä neuletakista tuli. (Vaikka matkan varrella ehdin kriiseillä monta kertaa, että siitä tulee vain ruma möntti ja melkein puolen vuoden työ menee hukkaan. Siskoni on jo aivan kyllästynyt minun jokaisen työn kohdalla toistuviin "tuleeko tästä sittenkin aivan kamala" -kriiseihin :D)
Kiitokset kauniista kuvista menee jälleen ihanalle ystävälleni. Ja kiitokset neulomisseurasta meidän Murulle. Vaikka sanotaanko että työn kääntämistä ei varsinaisesti helpota, kun tällainen reilun neljän kilon möntti nukkuu päiväuniaan sen päällä. Mutta onhan se niin söpönen, ettei sitä raski ajaa poiskaan.
