Kesä, kissoja ja uusi koti

11.6.2022

Pieni asunto on täynnä tavaraa ja muuttoapulaisia. On ilta ja minä olen kuoleman väsynyt. Matkasta ja kaikesta muuttostressistä. Syödään pizzaa ja siskon kanssa puretaan muutama muuttolaatikko. Siskon tyttö ja sisko ovat jo pedanneet minulle sängynkin valmiiksi. Kissat ovat piiloutuneet saunaan. Muru on kaivautunut syvälle viltin alle ja Myy käpertynyt pieneksi palloksi ja pistänyt päänsä nurkkaan. Minä levittelen tuttuja esineitä pesuhuoneeseen ja annan kissoille ruokaa ja vettä. Myy uskaltautuu pienelle tutkimuskierrokselle ja löytää turvallisen tarkkailupaikan suihkuverhon alta. Kun muuttoapulaiset lähtevät, Murukin kaivautuu esiin vilttimyttyrästään. Varovasti kissat tutkivat kaikki paikat ja ihmettelevät. Hämmentyneenä ryntäilevät ympäriinsä ja nuuhkivat vuorotellen tuttuja vanhoja tavaroita ja uuden asunnon kummia uusia tuoksuja.

Katselen ympärilleni ja ihmettelen minäkin. Tästäkö tulee minun uusi kotini? Mieluummin haluaisin vain palata takaisin tuttuun vanhaan. Lataan kahvit ja vedet aamua varten kahvinkeittimeen. Ajattelen, että kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Seuraavanakin päivänä sisko tulee auttamaan tavaroiden purkamisessa. Ollaan jo ennen muuttoa siivottu asunto päällisin puolin siskon kanssa, mutta minusta siellä vieläkin haisee tunkkaiselta ja likaiselta ja vieraalta. Pesen liesituulettimesta kaiken pinttyneen rasvan ja pölyn. Siivoan jääkaapin ja hellan taukset ja puunaan uunin ja uunipellit kiiltäviksi kuin uudet. Siskoni siivoaa haisevan tiskikaapin, eikä se haise enää. Puhdistan raitisilmaventtiilit ja säädän ne oikeaan asentoon. Tilaan huoltomiehet korjaamaan vuotavan tiskialtaan ja siivoan roskakaapin moneen kertaan, mutta se haisee edelleen. Laitan oven kiinni ja opettelen pidättämään hengitystäni aina kaappia avatessani.

Pesen ikkunat ja terassin oven ja siivoan terassin. Suoristan terassin laatoituksen ja siivoan rikkaruohot pois laattojen väleistä. Siivoan pienen sora-alueen rikkaruohoista ja kuolleista lehdistä ja muusta roskasta. järjestelen terassikalusteet ja ostan Lidlistä terassille kaksi krysanteemia.

Sähkömies tulee vaihtamaan keittiön kattolampun pistokkeen ja saan asentaa lampun paikoilleen. Ripustan tutut vanhat verhot puhtaisiin ikkunoihin ja seinille samat taulut kuin vanhassa kodissa. Kirjahyllyn järjestän samoin kuin ennenkin. Uudelle (siskonperheen vanhalle) sohvalle asettelen vanhat koristetyynyni ja olen tyytyväinen. Asennan pyykkikoneen paikoilleen ja pesen ensimmäisen koneellisen pyykkiä. Kaiken touhuamisen lomassa keitän jauhelihakeittoa ja käyn taas kaupassa. Keitän kahvia ja istun tyytyväisenä sohvalla syömässä jäätelöä. Tekemistä riittää vielä, mutta alkaa jo tuntua ja tuoksua kodilta.

Uuden kodin ikkunasta näkyy paljon vihreää. Heti terassin vieressä on pensasaita, joka on täynnä nuppuja. Niistä tulee jonain päivänä pieniä valkoisia kukkia. Kissat ihmettelevät ulkona avautuvaa rajatonta maailmaa. Parin päivän jälkeen ne ovat jo kutakuinkin tottuneet uuteen kotiin. Ovat vielä hieman säikkyjä, mutta muuten jo omia itsejään. Ulkona ne kuitenkin ovat vielä varuillaan. Ryntäävät heti sisään kuullessaan jotain uhkaavaa, kuten postilaatikon kolahduksen tai pensasaidan takana kävelevän naapurin.

Vähitellen Myy uskaltautuu tutkimaan pihaa. Käy kanssani postilaatikolla ja parkkipaikalla. Enimmäkseen se kuitenkin tykkää kököttää terassin viereisellä nurmikolla ja tuijottaa viereisessä pihlajassa sirkuttavia lintuja. Minä vahdin herkeämättä kissaani, että se ja linnut pysyvät turvassa.

Muru on pihalla varautuneempi, eikä uskalla lähteä kovin kauas. Enimmäkseen se vain kurkkii kaiteen alta Myyn touhuja tai metsästää ötököitä terassilla.

Kesä näyttää täällä erilaiselta. Kaikki on vehreämpää, puut ovat suurempia ja kesä on pidemmällä kuin pohjoisessa. Aivan kotini läheltä löydän siirtolapuutarhan, lammaslaitumia, viljelypalstan ja rannan. Kaikkialla kasvaa lemmikkejä ja joitain keltaisia kukkia, joita en tunnista.

Siirtolapuutarha on ihana. Kävelen hiljaa kapeita hiekkateitä, joita molemmilta puolilta reunustavat pensasaidat. Pensasaitojen takana suloisia pieniä mökkejä rakkaudella hoidettujen puutarhojen keskellä. Kukkia ja kukkivia hedelmäpuita ja linnunlaulua kaikkialla. Rintaa pakahduttaa haave omasta pienestä mökistä ja puutarhasta.

Lammaslaitumien kohdalla pysähdyn hetkeksi katselemaan ja mietin, kuinka ison laitumen tarvitsisin pihalleni, jos minulla olisi kolme lammasta. Tulee jotenkin haikea ja surullinen olo. Pääsenkö koskaan eteenpäin elämässäni? Olenko ikuisesti jumissa tässä työttömyys pelko epävarmuus rahattomuus -loukussa?

Kapea polku johtaa pieneen niemeen. Niemen kärjestä löydän rantakiviä, jotka tuovat mieleen vanhan lempirantani.

Kun uusi koti alkaa olla järjestyksessä ja tuntua kodilta, minä alan maalata. Maalaan kukkia ja lintuja ilman se suurempia suunnitelmia. Mielessä alkaa hahmottua ajatuksia uusista kuoseista ja kuvittelen itseni taas kuosisuunnittelijaksi.

Muru käpertyy syliin kerälle minun maalatessani. Myy nukkuu vieressä sängyllä. Minä olen onnellinen hyvästä hetkestä ja kissoista ja maalausinnostuksesta. Ja harmaan beigestä seinästä, joka on aivan kuin vanhassa kodissa ja jota vasten kaikki näyttää kauniimmalta.

Minä tykkään uuden kodin seinästä ja lattiasta, uudesta sohvasta, isosta ikkunasta ja saunasta. Omista kotoisista tavaroistani ja uusista krysanteemeista. Rauhallisista aamuista ja kahvin tuoksusta ja Wilhelmiina-kekseistä. Vihreydestä heti ikkunan ulkopuolella. Lintujen laulusta ja rauhasta. Parasta kuitenkin on se, että täällä tuntuu jo kodilta. Turvalliselta ja omalta.

Sen sijaan en tykkää haisevasta roskakaapista enkä ahdistuksesta, joka saa hiljaisuuden humisemaan korvissa, muuton ja uuden kodin näyttämään kammottavalta virheeltä ja pakottaa minut käpertymään pieneksi keräksi sohvan nurkkaan. Onneksi noita hetkiä ei ole ollut enää ensimmäisten päivien jälkeen.

Murukin tykkää uuden kodin isosta ikkunasta, koska sen takana lentelee aina paljon ötököitä ja lintuja. Murun mielestä uudessa kodissa parasta on ötökät, joita on paljon enemmän, kuin vanhassa kodissa. Terassi on Murun lempipaikka, koska siellä ötököitä on kaikista eniten. Muita mukavia paikkoja ovat rahi ikkunan edessä, vanha keinutuoli ja maja eteisen kaapin päällä. Ja lehtikeräys laatikko. Siskokin on ihan kiva, vaikka se välillä ärsyttääkin ja silloin sille pitää näyttää, kuka on pomo ja kuka määrää.

Myy sen sijaan innostuu aivan kaikesta. Ehkä parasta kuitenkin on linnut pihlajassa ja se, jos mami jaksaa leikkiä sillä oranssilla narulla. Tai pompuloiden noutaminen. Tai ruoka. Tai isoveli, jonka kanssa on kiva painia. Tai sohva, jolla on kiva nukkua. Ei, Myy ei osaa päättää, mikä uudessa kodissa olisi parasta. Tyydymme kai sitten vain toteamaan, että uusi koti on ihan kiva niin Myyn, Murun kuin maminkin mielestä.