Kolme koivua seinälle

29.3.2021

Viimeviikolla uudelleen järjestelin tauluja olohuoneen seinällä. Otin alas kauniit Ulla Thynellin maalaukset (joista kerroin viime keväänä tässä postauksessa). Kaipasin tilalle jotain uutta. Siskoni maalasi jokin aika sitten tunnelmallisen kukkaniityn, jota kävin aina salaa ihailemassa hänen huoneessaan. Manguin, että saisin siirtää sen olohuoneeseen ja sain luvan. Jee! Mutta meillä ei ollut toista sen kanssa yhteen sopivaa taulua, joten päätin maalata sille kaverin.

Nämä kolme koivua ovat olleet maalausteni vakioaihe jo jonkin aikaa. Ehkä alan hieman toistaa itseäni... Mutta mitä väliä.

Tykkään tällaisesta tekniikasta. Että voin ensin maalata summittaisesti, roiskia ja räiskiä värejä tunteella. Ja vasta työn kuivuttua, ehkä seuraavana päivänä tai vasta seuraavalla viikolla, pipertää yksityiskohtia ohuella tussilla. Tämä tekniikka on auttanut minua maalaamaan, kun maalaaminen on väsyttänyt. Kun ei ole huvittanut panostaa yksityiskohtiin. Kun henkinen väsymys on saanut kädet lötköksi spagetiksi ja summittainen räiskiminen on ainoa, johon tuntee pystyvänsä hermostumatta. Ja sitä olen yrittänyt opetella. Että teen asioita itseäni kuunnellen, pakottamatta.

Hauska, miten samanlainen värimaailma ja luontoteema saavat nämä maalaukset sopimaan niin hyvin yhteen, vaikka ne onkin toteutettu eri tekniikoilla. Ja niiden takana on eri taiteilijat. No niin, nyt lopetan jaaritteluni tähän ja jään ihailemaan seinällä sulassa sovussa riippuvia taiteilijasiskoksia.