• Iiris | Kehräten

Joulukortteja ja joulupuuhia

19.12.2020



Eräs päivä ystäväni ehdotti, että maalattaisiin. Ja niin me maalattiin. En jaksanut keskittyä, maalata mitään oikeaa. Tarkoitan niin kuin oikeaa maalausta. Suunnitella jotain kivaa ideaa, luonnostella ja miettiä värejä ja sen sellaista. Teki mieli vain sotkea, kokeilla ja roiskia. Joten päätin tehdä joulukortteja.


Maalasin runsaalla vedellä ja värillä epämääräisesti kuusta muistuttavia läiskiä (vakka osa kuusista muistuttikin ehkä enemmän kummallisia jäätelöpuikkoja). Niin ja eksyi joukkoon yksi tonttulakki ja joulupallokin.



Toisena päivänä, kun tuntui, että minulla olisi kärsivällisyyttä yksityiskohdille, leikkasin kuuset kuviosaksilla irti paperiarkista ja liimasin palat pahvin värisiin korttipohjiin. Koristelin kuuset valkoisella geelikynällä ja kultaisella glitter liimalla. Minusta niistä tuli aika ihania.


Tykkään itse tehdyistä korteista ja lahjoista. Tuntuu, että niissä on mukana enemmän ajatusta ja rakkautta. Tai siis, niihin on käytetty aikaa ja usein tehdessä tulee ajateltua kortin tai lahjan saajaa, kaikkia yhteisiä hetkiä ja mukavia asioita.



Rakastan joulua. Joululauluja, kynttilöitä, kanelin ja piparin tuoksua. Joulupuuroa. Jouluaskarteluja ja joulutähtiä. Piparitaloja. Tonttujuttuja ja salaisuuksia.



Minulla on ollut aikaa puuhailla. Olen leiponut pipareita ja tehtiin ystävän ja siskon kanssa söpö pieni piparikylä purkkiin. Tänä vuonna en jaksanut nipottaa yksityiskohdista. Tein mökkini vähän sinnepäin. Pikeeristä kun tuli hieman liian paksua ja koristeluista oli siksi hankala saada täydellisen siistejä. Mutta me ei jaksettu välittää ja lopputuloksesta tuli silti tosi söpö. Ja ennen kaikkea hermot eivät kiristyneet, kun ei jaksanut olla turhan tarkka.



Marraskuun lopussa ripustettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Ja kynttilöitä on poltettu jo kaksi isoa paketillista. Tämä pimeys suorastaan vaatii joulutähtiä ja kynttilöitä. Ja läjäpäin tunnelmavaloja.


Piristystä kaamokseen on tuonut myös tonttu, joka rakastaa arvoituksia ja yllätyksiä. On parasta, kun yllättäen kesken harmaan päivän tonttu on taas keksinyt jotain, piilotellut joulupalloja tai keksinyt arvoituksia ratkottavaksi. Ja kun arvoitus ratkeaa, saa jalkaan pehmeääkin pehmeämmät kissasukat. Kissasukat jalassa on helppo uskoa satuihin. Uskokaa pois, meillä asuu ihan oikea tonttu! (Onko joku väittänyt, että tonttuja on vain kodeissa, joissa asuu lapsia? Minusta tonttuja on kaikissa kodeissa, joissa uskotaan tonttuihin, eikö niin.)



Aivan erityisen iloinen olen ollut meidän kuusesta. Joulukuun ensimmäinen päivä käytiin hakemassa kuusi tunnelmallisesti autolla Tokmannilta. Kissat olivat ihmeissään ja niin mekin. Että meillä on ihan oma ja ihan oikea kuusi!


Minulla on ollut sellainen kummallinen ajatus, että ennen kun voi hankkia ison oikean joulukuusen, pitää olla omakotitalo, lapsia ja asuntolaina. Tai vähintäänkin pitää viettää joulu siellä, minne sen kuusen hankkii. Mutta kuka niin on väittänyt? Ei kai kukaan. Tänä vuonna koin valaistumisen ja tajusin, että jos haluan kuusen niin sitten hankin kuusen. Niin yksinkertaista. Ja siinä se on nyt ollut kolmatta viikkoa. Että ehditään nauttia siitä, ennen kuin lähdetään kotikotiin joulun viettoon.



Yhtenä päivänä leikittiin joulua muutaman ystävän kanssa. Toisin sanoen vietettiin pikkujouluja, syötiin joulupuuroa, joululimppua ja rieskaa joulukinkulla ja torttuja. Ja tietenkin suklaata. Neulottiin ja höpötettiin. Ja ihailtiin meidän kaunista kuusta.



Meidän pienet mirrit ovat olleet väsyneitä kaamoksesta. Niin kuin minäkin. Päiväunet ovat olleet parasta. Ja löhöily sängyllä tai sohvalla. Villasukkien neulominen keinutuolissa. Ja kynttilöiden polttaminen, kuten tuli jo sanottua.


Vain muutaman kerran olen jaksanut lähteä ulos ihmettelemään. Ei kai ole tehnyt mieli, kun on ollut sellaisia pimeitä, vähälumisia ja räntäsateisia päiviä. Mutta torstaina oli tämän vuoden ensimmäinen ihana vaaleanpunainen pakkaspäivä. Heti oli pakko päästä ulos. Ja onneksi menin, katsokaa nyt miten kaunista!



Maisema kuin maalaus. Vaaleanpunainen taivas, siniharmaat vaarat ja tontun polku muuten koskemattomassa lumihangessa. Sydän ihan pakahtuu.


Ja juuri kun luulee, ettei mikään voisi olla parempaa, nousee joesta usvaa muuttaen maiseman aivan satumaiseksi.




111 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Seuraa minua

Instagramissa

  • Instagram
blogit-150x60.png

Arkisto: