Minun Syli-neuletakkini

12.8.2022

Kevättalvella neuloin itselleni Leeni Hoimelan suunnitteleman Syli-neuletakin Dropsin Alpaca-langasta. Käyttämäni lanka oli ohuempaa, kuin ohjeessa, joten tein melko paljon muokkauksia silmukka- ja kerrosmääriin, jotta sain oikean kokoisen neuletakin. Vaikka lankani olikin ohuempaa, käytin muistaakseni ohjeen mukaisia puikkoja, koska käsialani on melko tiukkaa ja halusin neuloksesta kevyttä ja laskeutuvaa. Löyhän neuloksen huono puoli on kuitenkin, että siihen tulee melko herkästi lankalenkkejä, jos neuletakki sattuu takertumaan jonnekin (tai jos Muru harrastaa yhtä lempipuuhistaan eli neuletakin sisään kaivautumista). No nehän saa aina korjattua, mutta vaatii aina pientä viitseliäisyyttä. Siksi luulen, etten tule käyttämään tätä neuletakkia niin paljon arkena kotona ollessa.

Neuletakin tekemisestä on jo sen verran pitkä aika, etten juurikaan muista, millainen neulomisprosessi oli. Sen muistan, että pitkän helman neulominen oli ihanan rentoa ja aivotonta hommaa. Varsinkin kun ohjeesta poiketen neuloin oikeat kerrokset kaikki silmukat oikein ja nurjat kerrokset 1 o, 1n -joustinneuletta, koska halusin minimoida nurjien silmukoiden neulomisen. Ja se kannatti, sillä vaikka neuletakki neulottiin tasona, vastaan ei koskaan tullut täysin nurjia kerroksia. (Ohjeessa siis ohjeistettiin neulomaan oikeat kerrokset joustinneuletta ja nurjat kerrokset nurin.) En tiedä miksi ohjeessa oli ohjeistettu toisin ja oliko sillä jokin merkitys lopputulokseen, mutta minusta neuletakista tuli aivan hyvä näinkin.

Yllätyksenä minulle tuli, kuinka paljon tällainen löyhä alpakka-neulos venähtää viimeistelyssä. Takki sai varmaan lähes 15 cm lisää pituutta kastelussa ja näin ollen taskut asettuivat lopulta mielestäni liian alas. En kuitenkaan ole jaksanut korjata asiaa, teen sen ehkä joskus, jos liian alhaalla olevat taskut alkavat aivan toden teolla ärsyttää. Ulkonäöllisesti asia ei minua niin paljon haittaa, mutta minua häiritsee se tunne, kun kädet eivät kunnolla yllä taskujen pohjalle.

Lisäksi olen ajatellut ommella neuletakin niskaan joustamattoman nauhan, jolloin se ei pääse käytössä liikaa venymään ja neuletakki pysyy paremmin päällä. Punon todennäköisesti neuletakin langasta ohuen nyörin ja ompelen sen käsin reunalistan sisempään reunaan takakappaleen raglansaumojen väliselle matkalle.

Reilu viikko sitten kävin kuvaamassa neuletakkia Jyväsjärven rannassa. Rannalla oli sorsia ja vanha mies, joka kameran ja jalustan nähdessään kyseli, olenko lintuja kuvaamassa. Selitin etten ole, vaan kuvaan vain neuletakkiani. Hämmentynyt mies sai sanottua vain että "onhan se kyllä..."

En tiedä, mikä oli ja millainen oli, mutta päätin kuulla sen niin että neuletakkini oli hänestäkin upea ja kuvaamisen arvoinen. Minusta se on ainakin.