Näkymätön

17.3.2021

Näetkö?

Pieni pelokas tyttö, käpertyneenä piiloon kuusen alle.

Ehkä et näe.

Hän tosiaan osaa piiloutua.

Mutta jos odotat hiljaa, olet kärsivällinen, hän saattaa näyttäytyä.

Huomaatko, uteliaat silmät tarkkailemassa sinua? Puntaroimassa. Uskaltaisinko luottaa? Onko turvallista tulla esiin? Tulenko tuomituksi?

Ja niin, näetkö nyt? Kahahdus huurteisessa heinikossa. Varovainen askel lähemmäs sinua. Pienen tytön haalea hahmo lumisateen keskellä.

Tervehdit tyttöä ystävällisesti. Hän säikähtää ja äkkiä on taas poissa. Mutta voin luvata sinulle, hän tulee takaisin. Hetken kuluttua hän on siinä. Tervehtii sinua toiveikkaalla hymyllä, onnellisena siitä, että huomasit hänet.

Ehkä näet kyyneleet hänen hymyilevissä silmissään. Kysyt häneltä, onko jokin hätänä. Ja hän yrittää taas kadota. Selittää sinulle, että näit väärin. Ei hänellä mikään ole, tuuli vain kuivattaa hänen silmiään.

Mutta sisimmässään hän on surullinen ja yksinäinen. Yksinäinen, koska on liian pelokas tullakseen nähdyksi. Liian taitava katoamaan ja piiloutumaan. Jopa itseltään. Katseellaan hän pyytää sinulta apua. Pyytää sinua olemaan uskomatta hänen sanojaan.

Jos hän osaisi, hän kertoisi sinulle, että häneen sattuu, koska häntä on kohdeltu väärin. Että hän on alkanut uskoa, ettei hän kelpaa, että hän on vääränlainen. Ja siksi hän on mennyt piiloon. Muuttunut näkymättömäksi. Kadonnut. Siksi hän pelkää tulla nähdyksi.

Jos hän uskaltaisi, hän kertoisi sinulle kaipaavansa ihmistä, joka näkisi kuinka surullinen, vihainen ja rikkinäinen hän on, eikä silti pelkäisi. Että hän kaipaa ihmistä, joka rakastaisi häntä ja pitäisi huolta hänestä. Käärisi vilttiin, ottaisi syliin ja silittäisi. Tarttuisi käteen ja veisi pois kylmästä metsästä. Veisi kotiin ja käskisi istua keittiön pöydän ääreen. Keittäisi lämmintä kaakaota. Istuisi pöydän toisella puolella tytön juodessa kaakaotaan. Katselisi häntä lempeästi ja hyväksyvästi ja tyttö hymyilisi. Heiluttelisi jalkojaan onnellisena pöydän alla.