Parsimista, kirjontaa ja kirppislöytöjä
14.10.2021
Eilen oli taas upea aamu. Aurinko nousi hitaasti. Paljaat koivunoksat itkivät mennyttä kesää ja elämää. Kuura ratisi jalkojen alla ja lähes tyynen joen yllä kiemurteli usvakiehkuroita. Minä lähdin kamerani kanssa rantaan kuvaamaan uusimpia aikaansaannoksiani ja kaunista aamua.
Tänä syksynä tein Kontista todellisen löydön. Olen jo nelisen vuotta haaveillut vaaleista Mom fit -farkuista. En ole kuitenkaan saanut ostettua sellaisia. Olen tullut laiskaksi tekemään vaateostoksia ja hyvät farkut ovat myös melko kalliita. Satuin olemaan Kontin kulmilla ja menin sisään sillä ajatuksella, josko löytäisin sieltä unelmien farkkuni. Kävelin suoraan farkkuhyllylle ja siellähän ne minua odotti. Sovituskopin kautta kassalle ja ulos neljä euroa köyhempänä. Ja koko prosessiin meni vaivaiset viisi minuuttia. Minulla on aina ollut erityisen hyvä kirppistuuri. Käyn kirpputoreilla melko harvoin, mutta usein löydän sieltä juuri sitä, mitä olen etsinyt. Tai ehkä vain maltan odottaa sitä täydellistä löytöä, tässä tapauksessa neljä vuotta. Tai no, täydellistä ja täydellistä. Lähes täydellistä, sillä kavensin itse farkkuja hieman sopivammiksi vyötäröltä.
Pari vuotta sitten ostin kirpputorilta myös harmaan collegepaidan. Jo tuolloin ajatuksena oli, että kirjoisin paitaan jotain persoonallista ja kaunista, mutta jotenkin se silloin jäi. Se oli kai sitä aikaa, kun minua ei huvittanut oikein mikään. Tuolloin jo kuitenkin lyhensin paidan helmaa poistaakseni helmassa olevan, mielestäni tyyliin sopimattoman tuotemerkin ja saadakseni paidasta paremman näköisen korkeavyötäröisten hameiden ja housujen kanssa. Olen nyt muutaman vuoden käyttänyt paitaa sellaisenaan, tylsän harmaana. Mutta tänä syksynä olen innostunut viimein kirjomaan ja sain tuunattua tämän paidankin. Minusta siitä tuli aika suloinen. Inspiraatiota kuvioihin ja väreihin sain tietenkin luonnosta ja syksystä.
Kirjoin paitaani noin viikon ajan leppoisaan tahtiin aina muutaman kuvion päivässä kuunnellen samalla podcasteja tai katsellen vlogeja. Tai ihan vain hiljaisuudessa ajatellen omia ajatuksia. Minusta kirjonnassa on jotain samaa rentouttavaa rauhaa, kuin neulonnassa. Vaikka hartiat siinä menee jumiin, kun tihrustaa pieniä pistoja niska kyyryssä. Ehkä minun viimein pitäisi vain ostaa ne silmälasit :D
No niin. Sitten on vielä tällaiset ihanat huovutetut lapaset, jotka olen ostanut pari talvea sitten Rovaniemen Wanhoilta markkinoilta. Olen käyttänyt näitä lapasia niin ahkerasti, että kämmenet olivat jo koko viime talven kuluneet täysin puhki. Yllätys yllätys, en saanut niitä silloin korjattua, mutta nyt tulevaa talvea varten parsin nämä viimein uuteen uskoon. Ihanaa, kun sain näille lapasille taas monta käyttövuotta lisää. Nämä ovat olleet niin hyvät ja lämpimät lapin pakkastalvissa. Varsinkin kun pukee alle vielä toiset ohuemmat lapaset. Ei palele sormia edes paukkupakkasilla.
Parsimisen hoidin silmukoimalla neulalla ja harmaalla villalangalla. Minusta lopputuloksesta tuli yllättävän siisti ja huomaamaton. Parsittu kohta on hieman muuta lapasta jäykempi ja kovempi, mutta todennäköisesti se hieman pehmenee käytössä ja ehkä jopa huopuukin jonkin verran, jolloin se ei enää juurikaan erotu muusta lapasesta.
Tällaisia tuunaus- ja korjausprojekteja tällä kertaa. Joskus tulevaisuudessa taas jotain täysin uutta. Tällä hetkellä työn alla on se puhumani jämälankakaulahuivi, eräs pieni makramee seinävaate, käsin maalattuja kortteja, uusi kukkakuosi, ja suunnitelmissa on ainakin kaksi ommeltavaa röyhelöpaitaa ja kylpytakki pellavaisesta vohvelikankaasta. Niin ja yksi pellavahameen ompeluohje, kunhan jaksan sen kirjoittaa. Ensi kertaan siis, moi moi.
