• Iiris | Kehräten

Raitapaitojen neulontaa ja kirjontaa jämälangoilla

25.8.2021



Heinäkuussa sain tehdä villapaidan tilaustyönä ystävälleni. Ensimmäinen tilaustyövillapaitani koskaan. Paita on toteutettu ystäväni toiveiden ja idean mukaisesti ja hänen valitsemissaan väreissä. Langaksi valikoitui Knitting for Olive:n fingering-vahvuinen merinovillalanka. Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä suositella lankaa kaikille. Toki minulla ei vielä ole kokemusta sen kestävyydestä käytössä. Mutta neuleesta tuli aivan ihanan pehmeä, kevyt ja laskeutuva. Ja mukavan ohut, jota sitä voi käyttää myös sisällä tai ohuena välikerroksena takin alla. Rakastuin tuohon eläväpintaiseen vihreään väriin, joten tilasin sitä yhden ylimääräisen kerän ja neuloin siitä jotain ihanaa myös itselleni, edellisessä postauksessani seikkailleen raitapipon.


Heinäkuu oli lämmin. Useana aamuna istuskelin rannalla neulomassa villapaitaa. Päivä ei ollut vielä ehtinyt lämmetä tukahduttavan kuumaksi eikä rannalla ollut ruuhkaa. Kun päivä alkoi lämmetä, pulahdin ihanasti viilentävään jokeen ja palasin tyytyväisenä kotiin, suljettujen kaihdinten ja betoniseinien sisään, jatkamaan neulomistani. Ihana muisto, johon on hyvä palata nyt pilvisenä syysaamuna.



Aloitin paidan neulomisen mukaillen Anna Johannan Onnensäikeitä-kirjan Foliage-kaarrokepaidan ohjetta. Kirjoneuleen sijaan tämän paidan kaarrokkeeseen tuli kuitenkin vain raitoja. Hyvin nopeasti päädyin säveltämään omiani, sillä neuletiheyteni ei vastannut täysin ohjetta. Lisäksi kaarrokkeesta tuli mielestäni liian väljä, koska ohjeen paidassa se on neulottu kirjoneuleena, joka aina hieman vähentää neuloksen joustavuutta. Joten päädyin lopulta vielä purkamaan valmiin paidan kaarrokkeen lähes kokonaan ja muokkaamaan sitä pienemmäksi sekä samalla muuttamaan raitojen järjestystä vastaamaan enemmän ystäväni toiveita. Näin ollen lopulliseen paitaan ei tainnut jäädä ainoatakaan kohtaa, joka olisi neulottu tuon Foliage-paidan ohjeen mukaan. Joten se siitä, kun kerrankin yritin neuloa ohjeesta, varmistaa onnistuneen lopputuloksen ja välttyä ylimääräiseltä purkamiselta :D



Pääasia kuitenkin, että lopputulos oli onnistunut ja ystäväni oli tyytyväinen paitaansa. Ja että siitä tuli hänelle sopiva, ilman ainoatakaan sovitusta. Kaarrokkeen raitoja varten ostetuista langoista jäi suurin osa yli, joten päätin neuloa niistä jotain ihanaa ystäväni pian syntyvälle vauvalle. Ensimmäisenä valmistui söpö myssy ainaoikeinneuleella ja suloisilla väripilkuilla.



Pilkut tein kieputtamalla pienen pätkän lankaa yhden silmukan ympärille ja solmimalla langanpäät nurjalle puolelle. Langanpäät jäivät siististi piiloon, kun ompelin myssyyn vielä vuorin pehmeästä merinovillaneuloksesta. Minusta siitä tuli aika suloinen.


Vauvan lakin jälkeen lankoja oli jäljellä aina vain. Ja tajusin, että niistä riittäisi vaikka kokonaiseen vauvan paitaan. Joten päätin nopeasti tekaista myös vauvalle raitakaarrokepaidan. Pitäähän tulevan äidin ja vauvan päästä samistelemaan. Vauvan paidasta tein kuitenkin pukemista helpottaakseni neuletakki version. "Nopeasti tekaisussa" kesti lopulta kolme tai neljä päivää, mikä ei sinänsä ole paljon, mutta kauemmin kuitenkin, kuin olin ajatellut nopeasti tekaisevani. Neuloin paidan kokonaan omasta päästä ilman minkäänlaisia laskelmia. Vertasin sitä aina välillä vain vauvan trikoopaidan kaavaan. Enkä joutunut kertaakaan purkamaan, mikä on suoranainen ihme sellaisella suunnittelulla :D


Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin olisin toivonut. Olisin halunnut pitää paidan yksinkertaisempana ja neuloa sen hihat ja helman sekä nappilistat kokonaan yksivärisinä eli tuolla vaaleanpunaisella. (Tai flamingon värillä, millä nimellä lanka virallisesti kulkee.) Lankaa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi ja koska tällaisessa jämälankaprojektissa järki ei anna myöten uuden langan ostamiselle, täytyi tyytyä lisäämään raitoja myös hihansuihin ja helmaan. No, ihan kiva se on noinkin.



Minulla ei ollut neuletakkiin sopivia nappeja omasta takaa, joten päädyin kokeilemaan ensimmäistä kertaa lankanappien tekoa. Ja ai että niistä tuli söpöt ja ihanat. Ja uskomatonta, että pelkästä langasta voi tehdä toimivat napit. Nappilistan olisi voinut neuloa vähän pienemmillä puikoilla, jolloin siitä olisi tullut hieman siistimpi, mutta ajattelin, ettei ole lahjahevosta suuhun katsomista ja niin pois päin. Joten annoin sen olla.


Minut tuntevat saattavat tietääkin, että projekteillani on tapana paisua ja paisua. Neuletakkia neuloessani, mielessäni alkoi kummitella ajatus merinovillaneuloksesta ommelluista villahousuista kirjotuilla kukkapolvilla. Ja sen jälkeen tuosta ajatuksesta oli mahdotonta päästä eroon. Sitä paitsi pitäähän vauvan jalatkin saada lämpimäksi.


Kaappini pohjalla on kesän ajan lojuneet vanhat merinovillahousut, jotka ovat olleet erittäin runsaalla käytöllä jo usean talven ja ovat polvista ja vyötäröltä useaan kertaan korjatut ja paikkaillut. Nuo lempikotihousuni, jotka ovat jo jonkin aikaa näyttäneet kammottavilta, mutta joista en vain ole raskinut luopua, kun ovat niin pehmeät ja lämpimät ja mukavat. Keväällä villavaatteita pestessäni ja huoltaessani lopulta päätin, että noiden housujen elämä sellaisenaan on tullut päätökseen. Kokonaan pois en kuitenkaan voinut niitä heittää, kun niissä oli jäljellä vielä monta hyväkuntoista kohtaa ja merinovillaneulos on materiaalina niin hyvää ja arvokasta. Päätin, että teen niistä jotain joskus myöhemmin. Tässä se jotain joskus nyt sitten oli. Pieni pala vauvan lakin vuoriin ja lopuista pienet söpöt villahousut.



Kirjonnan kokeilusta olen haaveillut jo pitkään, usean vuoden. Kesällä sain siskoltani synttärilahjaksi kaksi eri kokoista kirjontakehikkoa. Ja viimein pääsin niitäkin käyttämään. Ja ehkä rakastuin kirjontaan. En sellaiseen sääntöjä noudattavaan ja vain tietynlaisia pistoja sisältävään kirjontaan vaan tällaiseen rentoon ja maalaukselliseen tyyliin. Katsokaa nyt, minusta näistä housuista tuli jotain supersuloista!


Niin ja tosiaan kirjontaa käytin niitä samaisia raidoista ylijääneitä jämälankoja ja kaivoin niiden kaveriksi kaapista muutaman muunkin jämälankanöttösen. Ja varastinpa pienen pätkän tuosta avaamattomasta Wilhelmi-sukkalankavyyhdistäkin. (Josta muuten nyt olen alkanut neuloa ihania Auni-sukkia!)



Lankaa tietenkin jäi edelleen. Niistä olisin voinut nopeasti tekaista vielä pienet sukat tai töppöset, mutta päätin, että nyt sai riittää ja paketoin nämä pehmeät ja lämpimät ihanuudet äkkiä pakettiin ja vein ne postiin. Ja muutaman päivän kuluttua sain viestin tyytyväiseltä ystävältäni. Minäkin olin tyytyväinen. Erityisen tyytyväinen olin suloiseen pilkkumyssyyn ja kukkapöksyihin. Ja kauniisiin lankanappeihin.



224 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Seuraa minua

Instagramissa

  • Instagram
blogit-150x60.png

Arkisto: