Syksyisiä päiviä

26.9.2020

Eräs aurinkoinen syyskuun päivä on ikkunanpesupäivä. Kesän aikana kertynyt siitepölykerros saa lähteä. Matalalta paistava syysaurinko paljastaa lattialla lojuvat kissankarvat sekä kuivuneisiin kesäkukkiin ilmestyneet hämähäkinseitit. Annan niiden olla, vielä ei ole siivouspäivä.

Syön keittiön pöydän ääressä jauhelihakeittoa vaaleanpunaisesta kulhosta, katselen pöydälle sytyttämiäni kynttilöitä ja kristallinkirkkaita ikkunoita.

Kultasilmäisten kissojen kanssa laitetaan parveketta talvikuntoon. Siirretään ruusu sisälle turvaan pakkaselta. Muutama oksa leikataan koristeeksi maljakkoon. Oksat saavat olla maljakossa vain hetken, ennen kuin muuttuvat kissan leluiksi.

Mansikan taimet istutetaan isoon puulaatikkoon ja toivotaan, että ne pysyvät hengissä koko pitkän ja kylmän talven. Järjestellään parvekekalusteet niin, että pöydällä olevaa kanervaa voi ihailla myös sisältä lämpimästä. Suunnitellaan valojen ripustamista parvekepöydän yläpuolelle, mutta ei tehdä asialle vielä mitään.

Eräänä viikonloppuna ystävä tulee kaukaa ja lähdetään Isokuruun ruskaretkelle. Aurinko paistaa, mutta tuuli on syksyinen ja kylmä. Luonnossa on kaunista ja ihmisiä paljon. Kapeilla puupoluilla tulee melkein ahtaanpaikankammo. Paluumatkalla ollaan väsyneitä raittiinilmanmyrkytyksestä. Illalla mennään saunaan ja herkutellaan. Se on meidän syksyinen mökkiviikonloppu ilman mökkiä.

Seuraava maanantai on tummanharmaa ja sataa vettä. Karkotan harmautta leipomalla pullaa ja sytyttämällä kynttilät keittiön pöydälle. Ystävät naapurista tulevat maistelemaan. Pullat ovat hyviä ja kauniita. Kynttilöiden tuoksu sekoittuu kaneliseen pullantuoksuun. Tuntuu melkein joululta.