Unelmia uuden alussa

1.3.2020

Elämäni on taitekohdassa. Edellinen työsuhteeni päättyi, ja minun pitäisi löytää jokin suunta elämälleni. Yllättävää kyllä, en tällä hetkellä juurikaan stressaa tulevaisuutta. Tämä on minulle uutta, tulevaisuuden ajatteleminen saa ahdistuksen sijaan unelmat heräämään. Pääni tuntuu täyttyneen unelmista, valosta. Olen siitä onnellinen.

Asuisin syrjäisessä paikassa luonnon keskellä, järven rannalla. Minulla olisi kissa, muutama kana ja lampaita. Aamuisin istuisin kaikessa rauhassa aamukahvilla keittiön ikkunan ääressä ja katselisin järvelle, ihailisin aamua. Päästäisin kissan ulos ja menisin ruokkimaan kanat ja lampaat.

Tekisin töitä. Minulla olisi oma yritys ja voisin tehdä jotain luovaa, jotain jota rakastaisin. En olisi rikas, mutta tulisin toimeen. Minulla olisi työhuone, jonka ikkunoista näkisin viereiseen metsään ja joka olisi täynnä valoa.

Pitäisin taukoa työnteosta. Menisin järvelle uimaan tai talvella luistelemaan. Tai menisin metsään retkelle tai silittelemään lampaita. Iloitsisin auringon lämmöstä, tai pakkaspäivän kirpeydestä, syksyisestä vesisateesta.

Illalla lämmittäisin saunan tai sytyttäisin tulen takkaan.

Jonain päivänä tapaisin ihmisen, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Saisimme lapsia, tai ehkä alkaisimme sijaisperheeksi. Olisin ehkä väsynyt, mutta onnellinen kaikista rakkaista ympärilläni.

Rakentaisimme läheiseen metsään majoja, retkeiltäisiin, leivottaisiin pullaa. Iltaisin peittelisin lapset nukkumaan, olisin onnellinen.

Vaaleanpunaisia unelmia, myönnetään. Mutta unelmissa kaikki on mahdollista ja eikös se ole kivaa!

Yritän elää unelmia todeksi jo nyt. Tarkoitan, että ehkä minulla ei vielä (ehkä koskaan) ole mökkiä järven rannalla, mutta aina voin mennä rannalle. Ehkä en asu metsän vieressä, mutta aina voin mennä metsään. Voin tehdä asioita mitä rakastan, maalata, piirtää, kirjoittaa, tehdä käsitöitä. Vaikka en saisikaan siitä muuta, kuin hyvän mielen itselleni. (Eikö se ole jo paljon!)

Maalasin tämän kuvan viime syksynä eräästä kirpeästä sunnuntaiaamusta. Yritin tallentaa mieleeni valoa pimeän talven varalle. Oloni oli varovaisen toiveikas, ehkä kaikki vielä järjestyy. Nyt minusta jo tuntuu, että asiat ovat järjestyneet, vaikka oikeastaan mikään ei vielä ole selvää.

Asiasta kukkaruukkuun... Osaako joku kertoa, voinko jotenkin estää kuvien muuttumisen pikselimössöksi, kun lisään ne postaukseen? Olen tehnyt sivuni siis Wixillä, ja sivustolle lisäämissäni kuvissa pystyin asetuksista muuttamaan, ettei kuvia automaattisesti terävöitetä. Wix haluaa kuitenkin postauksissa edelleen terävöittää kuvia, enkä tiedä, miten sen saisi estettyä. Auttakaa pliis.

#umelmia #uudenalussa #kuvitus #kuulumisia