Valoja ja varjoja
11.5.2020
Toukokuun ensimmäinen viikko. Kevät. Tiedättehän.
Sateisena päivänä istun männyn alla kalliolla, sen ainoassa kuivassa kohdassa. Nautin sateen tuoksusta. Ajattelen kevättä, elämää, ajan kulumista. Elämäni on ollut tauolla jo puoli vuotta, miten nopeasti aika onkaan kulunut, miten paljon onnellisempi olenkaan nyt. Tunnen suurta kiitollisuutta, että minulla on mahdollisuus tähän, että asun maassa, jossa minun ei ole pakko jaksaa. Tunnen kiitollisuutta siitä, että olen vihdoin uskaltanut alkaa kuunnella itseäni.
Varovasti kävelen liukkaalla kalliolla lähemmäs rantaa. Poimin vedestä pienen palan jäätä. Kuuntelen jään helinää sen pirstoutuessa kallioon. Muistelen edellistä kevättä, jolloin jäiden lähdön aikaan olin väsynyt ja eksyksissä. Tällä samalla kalliolla purin raivoani, turhautumistani, paiskomalla jäitä kallioon (aikaisin aamulla, kun ketään ei ollut näkemässä). Itkin yksinäisyyttäni ja väsymystäni.
Oloni on nytkin hieman yksinäinen. Katselen hiljaa, kun vesisade muuttuu lumisateeksi.
Muutaman päivän kuluttua samalla kalliolla on melkein kesä. Minulla on jo ollutkin ikävä sinisenä kimmeltävää jokea, lokkien kirkumista, aamuaurinkoa.
Hyppelen kalliolta toiselle, otan itselleni talteen kuvia keväästä. Katselen ohi lipuvia yksinäisiä jäälauttoja. Kuulen, kun joku menee uimaan. Seuraavana päivänä siskoni kanssa heitämme talviturkkimme hyiseen Kemijokeen.
Äitienpäivän aamu valkenee harmaana, sataa räntää. Aamukahvia juodessani ajattelen äitiäni. Myöhemmin käperryn kissan viereen sängylleni. Silitän pehmeää turkkia, kuuntelen sen hiljaista kuorsausta. Suljen silmäni, vedän viltin päälleni ja vain olen.
Illalla ystäväni palaa pihan toiselle puolelle. Perinteitä kunnioittaen lähdetään autokaistalle ja romskupaikkaan herkuttelemaan. Hyppään ulos autosta ja otan kuvan rantakivistä ja räntäsateesta (vaikka räntäsade ei olekaan halukas olemaan mukana kuvassa).
Jonain tulevana päivänä lähdetään kuulemma kevätajelulle.
(Ja ei, kukaan meistä ei syönyt Big Mac hampurilaista. Jos et tiedä mistä puhun, niin kuvasta...)
